Voiko syksyisessä sienimetsässä vaeltelu olla tajunnanräjäyttävä kokemus? Tai talvinen lumen pudottelu katolta jotain eksoottista? Kyllä voi. Oulun yliopiston ulkomaiset vaihto-opiskelijat mainitsevat edellä lueteltuja arjen puuhia mieleenjäävimmiksi muistoiksi kummiperheidensä kanssa vietetystä ajasta. Yliopiston kummiperhetoiminta tarjoaa puolestaan meille suomalaisille tilaisuuden kokea oma arki uusin silmin.
"Vaikka vaihto-opiskelijoiden päivät kuluvat yliopistolla ja opintojen parissa, kaipaa moni kaukaa kotoa Ouluun tullut opiskelija lisäksi kosketusta tavalliseen suomalaiseen elämään", Oulun yliopiston kansainvälisten asioiden kummitoiminnasta vastaava koordinaattori Ulla Alanko kertoo.
Yli puolet tänäkin syksynä Oulun yliopistoon ilmoittautuneesta noin 240 ulkomaisesta vaihto-opiskelijasta toivoisi saavansa tutustua paikallisiin perheisiin. Alanko onkin juuri nyt kiireisimmillään etsiessään sopivia perheitä Ouluun tulijoille.
"Kummiperhetoiminnassa ei raha liiku lainkaan. Kummiperheiksi haluavat voivat soittaa meille ja pyytää postitse hakemuslomaketta tai täyttää hakemuksen sivuillamme verkossa", Alanko selvittää
Hakemuksissa perheet saavat kertoa kielitaidostaan ja harrastuksistaan. Kielitaidoksi Alangon mukaan riittää englanti, mutta jotkut mainitsevat myös saksan, espanjan tai jonkin muun kielen, jolloin heille voidaan hakea opiskelijaa, jonka kanssa mainittua kielitaitoa voi treenata. Suomen kielen opiskelijoiden kanssa pääsee tietysti helpommalla.
Kun Ulla Alanko on löytänyt vaihtareille hakemusten joukosta sopivan tuntuiset perheet, järjestetään perheiden ja opiskelijoiden ensitapaaminen Oulun kaupungin tarjoamissa tiloissa kahvitarjoiluineen. Tilaisuus on ollut Alangon mielestä mukavan vapaamuotoinen.
Ensitapaamisen ja puhelinnumeroiden vaihtamisen jälkeen yhteisen toiminnan sopiminen onkin sitten kokonaan perheiden ja vaihtarin välinen asia. Joillekin tapaamisia kertyy useita viikossa, toiset tapaavat noin kerran kuukaudessa. Joskus ensikontaktin jälkeen jommasta kummasta osapuolesta ei enää enempiä kuulu.
Mitä sitten uskaltaa tehdä uppo-oudon nuoren kanssa? Alanko vakuuttaa, että opiskelijat halajavat vain kosketusta ihan tavalliseen arkeen. Perheet laittavat opiskelijoiden kanssa ruokaa, käyvät jääkiekko-otteluissa, ottavat hänet mukaan itsenäisyyspäivän tai suvun juhliin tai vaikka sieni- tai marjametsään. Eräs opiskelija mainitsi palautteessa mielenjääneenä asiana osallistumisen kattotalkoisiin. Alanko muistuttaa, että vapaa-ajan vakuutuksien tulee olla kunnossa, niin kuin aina harrastettaessa.
Ulkomaisen opiskelijan integroituminen Suomeen helpottuu, kun hän pääsee mukaan paikallisten arkeen. Opiskelijat ovat varsin nuoria, joita Suomen talven pimeyden yllättäessä saattaa vaivata kovakin koti-ikävä. Kaukana kotoa ollessa on hyvä tietää aikuinen, jolle tunteistaan voi kertoa.
Alanko painottaa, että kansainvälisten asioiden yksikön osuus päättyy, kun perheet ja opiskelijat on saatettu yhteen. Kuitenkin kv-yksikkö järjestää joka vuosi kummiperhejoulujuhlan perheille opiskelijoineen kiitokseksi toiminnasta. Samoin kevättalvella pidetään yhteinen talviurheilupäivä.