Jo on maailma mallillaan. Kuka olisi vielä vuosikymmen sitten uskonut, että suomalainen pikaluistelija voisi valikoida antamiaan haastatteluja - tai joutuisi turvautumaan managerin palveluihin?
Tuhannen metrin ME-mies Pekka Koskela on todellinen tähti. Hänen pr-asioitaan hoitaa manageri Harri Halme, joka kuittasi Kalevan haastattelupyynnön seuraavasti:
"Ei. Pekan haastattelu ei nyt valitettavasti onnistu. Myöhemmin ehkä."
Koskelan kollegalla Mika Poutalalla ei manageria ole. Maajoukkueen toiselta maailmanluokan luistelijalta haastattelu irtoaa vaivattomasti. Poutala, 24, uhraa jopa harvinaisen vapaapäivänsä puhuakseen rakastamastaan lajista.
"Pikaluistelun arvostus on noussut viime vuosina älyttömästi", Poutala sanoo.
Kehityskulku henkilöityy Koskelaan ja Poutalaan. Molemmat ovat paitsi nopeita luistelijoita, myös mielenkiintoisia persoonia.
Koskelan eteläpohjalainen jäyhyys on huippu-urheilupiireissä jo käsite. Poutala hengailee vapaa-ajallaan rapmusiikkipiireissä ja kynäilee hengellisiä sanoituksia taiteilijanimellä Plastic. Hän kuuluu myös J-Posse-yhtyeeseen.
"Olen jakanut Suomessa nimmareita - siis näiden musiikkijuttujen yhteydessä."
Luistelija-Poutalan nimikirjoitukset ovat kuumaa ja haluttua tavaraa vain lajin mahtimaassa Hollannissa.
Suuri sydän,
pieni palkka
Kun Poutala kiersi rataa viime viikonlopun SM-kisoissa, värjötteli Oulunkylän tekojään laitamilla kourallinen katsojia. Muutaman tunnin lentomatkan päässä Helsingistä tilanne on toinen.
Sprintterien MM-kisat alkavat 19. tammikuuta Heerenveenissä. Lämpimään halliin pakkautuu 12 000 pikaluistelun äänekästä ystävää. Karnevaali ei jätä ketään kylmäksi.
"Sen kannustuksen haluaa kokea aina uudestaan", Poutala innostuu.
Hollannissa Poutala tunnetaan nimenomaan luistelijana. Paradoksaalista on, että Suomen toiseksi parhaan pikaluistelijan henkilökohtaiset tukijat ovat hollantilaisia.
"Kotimaasta ei sponsoreita löydy."
Koskela ja Poutala luistelevat ammatikseen. Asenne on kova, palkka ei.
Esimerkiksi Koskela tienasi toissa vuonna 4 182 euroa. Poutala nautti viime vuonna opetusministeriön urheilijapalkan puolikkaasta.
"Se oli 500 euroa kuussa."
Ei ihan
turisteja
Torinon olympialaisten (2006) aikaan Koskela sadatteli varustehuollon puutteita. Mitalikandidaatin mitta täyttyi, kun luistimesta hajosi pultti.
Maajoukkueen päävalmentajan Janne Hännisen mukaan suomalaishuiput eivät enää anna tasoitusta kilpakumppaneilleen.
"Nyt löytyy nippelitietoa, jota ei aiemmin ole ollut. Tiedämme hyvän luistelutekniikan perusteet ja sen, miten teriä pitää väännellä", Hänninen korostaa.
Poutala ylistää Hännistä, kolminkertaista olympiakävijä.
"Huippumaat ottaisivat hänet kernaasti töihin."
Maajoukkueeseen kuuluu seitsemän urheilijaa, mutta suuri yleisö tuntee vain Koskelan ja Poutalan. Hännisen mielestä medianäkyvyys ei tee edustusurheilijoille oikeutta.
Esimerkiksi Risto Rosendahlin moni muistaa vain Torinon koomisesta räpellyksestä. Tuhannen metrin olympiastartti meni läskiksi, kun mies kompuroi lähdössä luistimiensa kanssa.
"Risto on sijoittunut MM-kisojen 1 500 metrillä neljänneksi (2005). Ei hän ihan turisti ole", Hänninen lähes hermostuu.
Ne, jotka lajista oikeasti jotain ymmärtävät, ovat harvassa. Pelkkä reisilihasten koko ei ratkaise pikaluistelussa mitään.
"70 prosenttia luistelusta on tekniikkaa, loput voimaa", Poutala niputtaa.
Poutalan tekniikka on loksahtanut vihdoin uomiinsa.
"Mutta täydelliseksi tässä lajissa ei voi tulla koskaan."