Tapa käsitellä ilmatilaloukkauksia käy hyvästä ilmapuntarista Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa. Viimeisin tapaus todistaa vaihteeksi siitä, että jotain näyttää nyt muuttuneen parempaan suuntaan.
Suomi noudatti uutta käytäntöä ja julkisti viime viikolla tapahtuneen loukkauksen ensimmäistä kertaa nopeasti. Suomi pyysi virallisesti selvitystä maanantaina, ja suullinen vastaus tuli jo tiistaina. Venäjän ilmavoimat myönsi tapahtuneen ja esitti pahoittelunsa asian vuoksi todeten, että miehistö oli tehnyt pahan navigointivirheen. Lisäksi Venäjän ilmavoimat aikoo aloittaa laajan koulutusohjelman Suomenlahdella lentäville miehistöille.
Tämä osa ilmoitusta viittaa siihen, ettei kansainvälisistä rajoista ole aina pidetty niin tarkkaa lukua etenkään Suomenlahden kapeassa käytävässä. Nyt siinäkin aiotaan parantaa tapoja. Ei ole aihetta olettaa, ettei ilmoitus suunnistusvirheestä pitäisi paikkaansa: sotilasliikenne Kaliningradiin on vilkasta ja reitti ahdas. Yhtään hyväksyttävämpää se ei silti ilmatilan loukkauksista tee.
Tällaisen asian avoin käsittelytapa on uutta ja opetus myös Suomelle. Aiemmin Suomen moitteisiin vastattiin hitaammalla aikataululla ja pahoitellen, mutta kumpikaan osapuoli ei tiedottanut mitään ulospäin. Asiat muuttuivat keväällä, kun Suomessa vihdoin hermostuttiin 11 alueloukkauksen sarjasta ja ne otettiin puheeksi suoraan Venäjän johdon kanssa. Samalla päätettiin, että jatkossa kaikki julkistetaan heti.
Asiallisen avoimuuden tulos on nyt nähty: ei närkästymisiä, vaan asiallinen julkinen pahoittelu ja lupaus tehdä jotakin. Itse asiassa juuri tässä on asian merkittävin uutinen. Venäjän asevoimat kun ei ole ollut tunnettu siitä, että se pystyisi käsittelemään omia virheitään luontevasti julkisuudessa.
Uusia tuulia nähtiin myös Kamtshatkalla, jossa venäläisten omaan vakoiluantenniin takertunut pienoissukellusvene saatiin ylös brittien avulla. Ensimmäinen reaktio siellä näytti olleen salata asia ja jopa valmius uhrata miehistö. Kun onnettomuus tuli julki, kansallinen ylpeys nieltiin nopeasti, apua pyydettiin ja myös saatiin.
Tällaiset ovat myönteisiä merkkejä Venäjältä. Molemmissa tapauksissa avoimuuteen tosin näyttää olennaisesti vaikuttaneen se, että asiat kulkivat ensin Venäjän johdon kautta. Vielä keväällä suhtautumisessa ilmatilaloukkauksiin puhalsivat toisenlaiset tuulet. Kehitys parempaan on toivottavasti pysyvä piirre. Parasta tietysti olisi, että ilmaloukkauksien kierre katkeaisi.
paakirjoitus@kaleva.fi