Vaihdevuodet aiheuttavat monille naisille ikäviä ja elämää haittaavia oireita.
Vaihdevuosilla tarkoitetaan naisen elämänvaihetta, jossa munasarjojen estrogeenituotanto alkaa hiljalleen vähentyä. Kuukautisvuodot saattavat harventua tai tihentyä, tai saattaa tulla välivuotoja, kunnes lopulta vuodot loppuvat. Kuukautisten loppuminen eli menopaussi tapahtuu suomalaisilla naisilla keskimäärin 51-vuotiaana, mutta voi tapahtua jo 45 vuoden tai vasta 55 vuoden iässäkin.
Vaihdevuodet voivat aiheuttaa monenlaisia oireita jo vuosia ennen vuotojen loppumista, ja oireet voimistuvat menopaussin jälkeen.
Kolme neljästä naisesta kärsii jonkinasteisista vaihdevuosioireista, ja viidesosalla ne ovat todella hankalia. Tyypillisiä oireita ovat unihäiriöt, kuumat aallot ja hikipuuskat sekä mielialaoireet.
Vaihdevuosioireita voidaan helpottaa tehokkaasti hormonihoidolla. Kaikki lääkärikeskus Gynekon gynekologit hoitavat vaihdevuosioireita.
Tavallisin syy hakeutua vaihdevuosioireiden takia hoitoon gynekologin vastaanotolle on unihäiriöt. Kuumat aallot herättävät unesta, peitto lentää sivuun ja hetken päästä tulee vilu. Pitkään jatkunut huono yöuni aiheuttaa päiväväsymystä, ärtyneisyyttä ja lyhytpinnaisuutta.
"Hankalimmillaan oireet kestävät pari vuotta, ja hikoiluoire tavallisimmin noin seitsemän vuotta. Yksilölliset vaihtelut ovat kuitenkin suuret. Me gynekologit näemme vastaanotollamme ne naiset, joilla oireet ovat vaikeita tai saattavat kestää kymmeniä vuosia”, pitkän uran gynekologina tehnyt Tytti Raudaskoski kertoo
Kenelle vaihdevuosien hormonihoito sopii?
Vaikka vaihdevuosiajan hormonihoito on pääsääntöisesti turvallista, on tilanteita, joissa hormonihoito lisää naisen riskejä. Näitä ovat muun muassa hoidettu rintasyöpä, aiempi syvä laskimotukos, keuhkoveritulppa ja sepelvaltimotauti. Tutkimusten mukaan hormonihoito estää luiden haurastumista eli osteoporoosia ja luunmurtumia, ja todettu osteoporoosi tai sen riskitekijät ovat lisäsyy aloittaa hormonihoito.
Haastattelun jälkeen lääkäri tekee gynekologisen tutkimuksen, tutkii rinnat ja varmistaa, että seulonnoissa papa- ja mammografiatulokset ovat olleet normaalit. Verenpaine mitataan, ja tarvittaessa tehdään ultraäänitutkimus.
Laboratoriotutkimuksia kuten hormonimäärityksiä verinäytteestä ei yleensä tarvita.
”Lääkärintarkastuksen jälkeen hoidon voi aloittaa saman tien, jos esteitä hoidon aloittamiselle ei ole”, Raudaskoski sanoo.
Miten nopeasti hoito auttaa?
Vaihdevuosioireita hoidetaan estrogeenilla. Jos kohtu on poistettu, pelkkä estrogeeni riittää. Jos kohtu on paikoillaan, kohdun limakalvon liikakasvun ehkäisemiseksi tarvitaan lisäksi keltarauhashormonia.
Estrogeeni voidaan ottaa suun kautta tabletteina tai ihon kautta laastarina, geelinä tai suihkeena. Nainen voi itse valita mieluisimman annostelumuodon. Yleensä suositaan ihon kautta annettavaa hoitoa, joka on turvallisempi esimerkiksi migreenipotilaille tai jos suvussa on tukostaipumusta.
Hormonihoidon hyödyt ovat tunnistettavissa jo ensimmäisten käyttöviikkojen aikana.
”Minä kerron potilailleni, että jo ensimmäisen hoitoviikon aikana vaihdevuosioireet alkavat helpottaa. Oireet ovat hirveän yksilöllisiä, mutta hoito auttaa yleensä nopeasti. Muutamien viikkojen päästä voidaan annosta tarvittaessa nostaa, jos oireet eivät riittävästi lievity”, Raudaskoski sanoo.
Estrogeeni lisää myös lihasvoimaa ja ehkäisee kaatumisia eli vaikuttaa murtumien riskitekijöihin. Hormonihoito vähentää riskiä sairastua aikuistyypin diabetekseen ja saattaa vähentää nivelkipuja. Estrogeenilla on lukuisia myönteisiä vaikutuksia verisuoniin, kun hoito aloitetaan ennen 60 vuoden ikää.
Limakalvojen kuivuutta, toistuvia virtsatietulehduksia ja virtsankarkailua hoidetaan paikallisestrogeenilla joko emätinpuikkoina tai -voiteina. Paikallisestrogeeni on huomattavasti tehokkaampaa kuin hormonivapaat valmisteet. Paikallisestrogeenihoito on turvallista eikä siihen liity rintasyövän vaaran lisääntymistä. Valmisteita on saatavilla sekä reseptillä että käsikauppalääkkeinä.
Vaihdevuosien hormonihoito ei siirrä oireita tulevaisuuteen, vaan oireet helpottuvat hoidon taustalla elimistön sopeutuessa muutokseen.
”Jos vasta-aiheita ei ilmaannu, ei ole estettä jatkaa hormonihoitoa vaikka koko loppuelämänsä ajan, sillä hoitoon liittyy kiistattomasti muitakin myönteisiä vaikutuksia oireiden helpottumisen lisäksi”, Raudaskoski sanoo.
Asiantuntijat suosittelevat hoitoa yleensä kuitenkin vain niin kauan kuin naisella on elämää hankaloittavia vaihdevuosioireita. Lopetus tapahtuu vähentämällä annosta asteittain. Annoksen pienentämistä voi kokeilla jo 1–2 vuoden hoidon jälkeen – jos oireet palaavat, palataan entiseen annokseen.
Oloaan voi yrittää helpottaa myös terveellisillä elämäntavoilla, ruokavaliolla ja liikunnalla. Ainoa lääkeryhmä, jolla on osoitettu olevan jonkin verran tehoa kuumien aaltojen hoidossa, on masennuslääkkeinäkin käytetyt SSRI- ja SNRI-lääkkeet, jotka estävät keskushermostossa välittäjäaineen serotoniinin takaisinottoa.
”Saatavilla on myös luontaistuotteita ja rohdosvalmisteita, mutta niiden teho on vaatimaton tai sitä ei ole pystytty todistamaan tieteellisissä tutkimuksissa”, Raudaskoski sanoo.
Onko hormonihoidossa riskejä?
Hormonihoidon aikana saattaa ilmetä sivuvaikutuksia kuten turvotusta, rintojen arkuutta, päänsärkyä tai poikkeavia vuotoja, jotka ovat syy ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin. Sivuvaikutukset liittyvät tavallisesti hormonihoidon keltarauhashormoniin. Sivuvaikutukset helpottuvat yleensä vaihtamalla toiseen valmisteeseen. Joskus syynä on liian iso estrogeeniannos, jolloin sitä pienennetään.
Hormonihoidon merkittävimpänä riskinä on syvien laskimotukosten vaaran lisääntyminen sekä pitkäaikaishoidossa rintasyövän riskin nousu. Pelkkään estrogeenihoitoon liittyy vähäisempi rintasyövän vaara kuin estrogeeni-keltarauhasyhdistelmähoitoon.
Rintasyöpää esiintyy myös niillä naisilla, jotka eivät käytä vaihdevuosien hormonihoitoa. Tutkimusten mukaan 10 vuoden hormonihoito aiheuttaa 6 ylimääräistä rintasyöpää 1 000 naisen joukossa ikävälillä 50–65 vuotta. Toisaalta esimerkiksi lihavuus ja runsas alkoholin käyttö lisäävät rintasyöpäriskiä enemmän kuin vaihdevuosien hormonihoito.
”On ymmärrettävää, että hormoneihin liittyvät riskit voivat pelottaa. Riskit pystytään minimoimaan huomioimalla ne hoidon suunnittelussa ja huolehtimalla säännöllisistä 1–2 vuoden välein tapahtuvista tarkastuksista. Potilaita informoidaan oireista, joiden takia tulee hakeutua vastaanotolle ennen suunniteltua tarkastusaikaa”, Raudaskoski sanoo.
Tytti Raudaskoski rohkaisee naisia käymään gynekologilla muutaman vuoden välein, vaikka mitään elämää haittaavia oireita ei olisikaan.
”Olemme todenneet kollegojeni kanssa, että gynekologi on naisen omalääkäri. Gynekologin vastaanotolla jutellaan ja käydään läpi kokonaisvaltaisesti terveyteen ja elintapoihin liittyviä asioita ja oireita. Gynekologi toteuttaa parhaimmillaan ennaltaehkäisevää terveydenhoitoa. Me osaamme tarvittaessa ohjata oikeaan paikkaan erilaisissa vaivoissa – minäkin olen urani aikana löytänyt aika monta hoitamatonta verenpainetautia”, Tytti Raudaskoski sanoo.