Monet niistä suomalaisnaisista, joiden vaihdevuodet alkoivat 1980-luvun lopulla, muistavat kansanterveystieteilijä Elina Hemmingin, joka suhtautui varsin skeptisesti jo tuolloin virinneeseen estrogeeni-innostukseen.
Tänä päivänä Hemminki voi tuntea olleensa oikeassa, sillä hormonikorvaushoidon haitat ovat nyt tiedossa maailmanlaajuisesti. "Mitäs minä sanoin" on kuitenkin toteamus, joka ei oikein sovi Stakesin tutkimusprofessorille. Hemminki ymmärtää hyvin kentällä vallitsevan hämmennyksen, eikä halua syyllistää lääkärikuntaa. Sen sijaan hän kohdistaa kritiikin johtaviin lääkäreihin ja gynekologian professoreihin, joiden tulisi seurata kansainvälistä tutkimustoimintaa nykyistä tiiviimmin.
Kun tieto naisten hormonihoitoa koskevan laajan tutkimuksen keskeyttämisestä Yhdysvalloissa levisi maailmalle kesällä 2002, säpsähdys Suomessakin oli melkoinen. Tulokset olivat monella tavoin negatiiviset.
Silti loppukesästä 2003 uutisoitiin, että hormonilääkkeitä käytti Suomessa edelleen 300 000 naista. Sanottavaa laskua ei ollut tapahtunut. Ja vielä viime keväänä Helsingissä kampanjoitiin estrogeenien puolesta tutkijatasolta lääkefirman järjestämässä yleisötilaisuudessa.
"Vastuutonta", sanoo professori Hemminki.
Viime heinäkuussa aiheesta kuultiin lisää. Hormonien yhdistelmähoito ei vain lisää rintasyövän riskiä vaan myös viivyttää syöpädiagnoosin tekoa. Keltarauhashormonia, jota lisättiin kohtusyövän ehkäisemiseksi, epäillään nyt pääsyylliseksi kasvaneeseen rintasyövän riskiin.
Ja elokuussa tuli lisätietoa. Brittitutkimuksessa kävi ilmi, että kymmenessä vuodessa yhdistelmälääkkeiden käyttäjien sairastumisvaara rintasyöpään kaksinkertaistuu ja hormonilääkkeiden käyttäjien rintasyöpäkuolleisuus lisääntyi.
Suomen Lääkelaitos laittoi elokuussa kotisivulleen uudet suositukset, joissa lääkäreitä kehotettiin harkitsemaan tarkkaan vaihdevuosihormonien määräämistä ja kertomaan käyttäjille lääkkeiden riskeistä.
Hyvässä uskossa
Hemminki sanoo innostuneensa aikanaan aiheesta jo uuden teknologian vauhdittumisvaiheessa.
"Jouduin 1980-luvun lopulla mukaan debattiin, jossa otettiin kantaa siihen, miksi naisen elämään kuuluvaa luonnollista biologista kehitysvaihetta pitäisi nyt äkkiä hoitaa kuin sairautta. Minua kutsuttiin erilaisiin tilaisuuksiin vastaamaan, mitä hormonihoidosta seuraisi, onko sellainen turvallista tai kenties vaarallista terveydelle."
"Minun oli suorastaan pakko ottaa asiasta selvää. Hain kirjallisuutta ja huomasin varsin pian, että vakuuttavaa tietopohjaa, jolle suositus rakentui, ei ollut olemassakaan. Hyödyn ja tehon näyttö puuttui. Väitteet perustuivat mitä ilmeisimmin vain hyvään uskoon ja ei-kokeellisten tutkimusten väärään tulkintaan."
Hemmingin sittemmin käynnistämät ja johtamat hyötytutkimukset ovat keskittyneet Viroon, jossa ne ovat yhä meneillään. Tutkijan mukaan Virossa menopaussihoitoja käyttäviä on paljon vähemmän kuin Suomessa.
"Virolaiset lääkärit ovat vanhastaan suhtautuneet epäluuloisesti ja kielteisestikin hormonihoitoihin. En usko kyseisten tutkimusten tuovan enää esille mitään uutta ja yllättävää, vaan vahvistavan jo saatuja kansainvälisiä tuloksia."
"Suomessa tärkeämpi tutkimuslinjani on ollut valikoitumisilmiö. Estrogeenihoitoja on todettu määrätyn yleensä hyvin toimeentuleville ja terveille naisille. Hyödytkin ovat siten näyttäneet isommilta."
Vieroitusoireita tulee
Vaikka yhdistelmähoitoa tällä hetkellä pidetään vaarallisimpana, muutkaan estrogeenihoidot eivät ole riskittömiä. Kun yhdistetyn estrogeeni- ja keltarauhashormonihoidon rintasyöpäriskiä kuvataan numerolla 2, uudempi androgeenisiä piirteitä omaava estrogeeni, tiboloni, saa taulukossa luvun 1,45 ja pelkkä estrogeeni 1,3.
Ja kun nurkkaan on heitetty estrogeenin sydän -ja verisuonitaudeilta ja dementialta suojaavuus ja pluspuolelle jäämässä vain osteoporoosin ja paksunsuolen syöpäriskin väheneminen, ei moni lääkäri enää miettine, kun hän kehottaa potilastaan jättämään estrogeenin.
Entä kun hoitoa on käytetty vuosia? Onko annostusta pienennettävä vähitellen vai voiko lopettaa saman tien?
Kumpikin lopetustapa on mahdollinen, Hemminki vastaa. "Tilannetta voi verrata tupakoinnin lopettamiseen. Kroppa on tottunut annokseen ja vaatii aikaa sopeutumiseen. Mahdollisesti palaavien menopaussioireitten lieventämiseksi kehottaisin välttämään kofeiinipitoisia stimulantteja ja lisäämään liikuntaa."
Elina Hemmingin mukaan pitäisi kiireesti määritellä, mikä on niin vakava menopaussioire, että siihen tarvittaisiin edes lyhytaikaisesti hormonihoitoa. "Se joka tapauksessa on selvää, että jollet aloita, ei sinun tarvitse lopettaakaan."
