Vitseissä aina kysellään, kuinka monta insinööriä tai blondia tai milloin mitäkin tarvitaan vaihtamaan lamppu. Olennaisempi kysymys on se, kuinka paljon aikaa kuluu lampun vaihtamiseen. Asiaa valaisee esimerkki, sillä lamppuhan sitä ei valaise, koska se on rikki. Siis insinööri nimeltä Kalle (nimi muutettu) havaitsee, että vessan lamppu on palanut. Koska se on palanut, se ei pala, vaan on sammunut, joten se pitää vaihtaa.
Tekniikan miehenä Kalle irrottaa lampun näppärästi varttitunnissa ja etsii kaapista uutta. Siellä on kahdeksan erilaista lamppua, joista yksikään ei sovi vessan valaisimeen.
No, täytyy lähteä hakemaan kaupasta. Koska lamput palavat aina sunnuntaina, myös nyt on sunnuntai, ja koska on talvi, sunnuntaisin eivät saa olla avoinna muut kuin alle 400 neliömetrin kokoiset myymälät. Sellainen löytyy heti kolmannella yrittämällä, mutta siellä ei ole sopivaa lamppua, koska myymälä on alle 400 neliömetrin kokoinen, eikä sellaisissa voi pitää kovin suuria varastoja. Kalle jää vähän kiroillen odottamaan maanantaita.
Yöllä tulee talven pahin pyry, joten ennen ostoksille lähtöä Kallen pitää luoda lumet, jotta pääsee kodistaan ulos. Lumikola on tietysti vielä puutarhakaluston, ruohonleikkurin, sulkapalloverkon ja kalastusvälineiden alla varaston perimmäisessä nurkassa. Purettuaan roinat pois tieltä Kalle huomaa, että työkalu on rikki. Perhana, olisi pitänyt korjata syksyllä.
Mutta ei auta, jossakin pitäisi olla juuri sopivia ruuveja joilla kolan saa taas kuntoon. Joo, onhan niitä, 170 kilometrin päässä mökillä, missä piti kesällä korjata venettä.
On siis pakko kahlata umpihangessa autokatokseen ja lähteä ostamaan myös ruuveja. Onneksi auto varmaan lähtee käyntiin, vaikkei ole ollut piuhassa. Valitettavasti siinä lumilapiohässäkässä avaimet unohtuivat sisälle, samoin kuin kännykkä. Vaimo on ehtinyt jo lähteä töihin ja lapset kouluun, joten sisällä ei ole ketään avaamassa ovea. Onneksi yksi naapureista sattuu olemaan kotona ja suostuu soittamaan talkkarille. Tämä käy parin tunnin kuluttua avaamassa oven nimellisellä 50 euron hinnalla. Avaimia ei löydy, mutta toisella viisikymppisellä talkkari avaa lumilapiovaraston oven - siellähän ne ovat.
Ja nyt lopultakin matkaan, ostamaan lamppua! Juuri lähtiessä tosin sisältä kuuluu puhelimen pirinä. Töistä soitetaan ja ihmetellään, miksi Kalle on myöhässä, palaveri alkaa. Pakko on hurauttaa töihin, missä kuluukin loppupäivä, koska palaveri seuraa toistaan ja tietokone pitää putsata roskaposteista. Illalla kaupat ovat onneksi vielä auki, ja yhdestä löytyy lamppu ja toisesta sadan kappaleen pakkaus lumikolaruuveja.
Kotona tosin vaimo on kuin myrskyn merkki: "Ennen kuin otat ulkovaatteet pois, mene kauppaan ja tuo maksalaatikkoa ja kevytmaitoa ja perunoita ja puoli kiloa paistijauhelihaa ja hernekeittopurkki ja suodatinjauhettua ja kurkkuja ja tomaatteja ja talouspaperia ja levitettä ja leipääkin saa tuoda, muistatko nyt varmasti kaikki? Ja mitä ihmettä sinä olet taas koko päivän vetelehtinyt, kun vieläkin on vessan lamppu vaihtamatta ja lumet luomatta!"