Jaetun Kyproksen puolikkaat ovat jälleen aloittamassa rauhanneuvottelut. Edistyminen niissä olisi erinomainen uutinen koko Euroopalle. Uusi alku tarvitsee kaiken tuen.
Kyproksen pääkaupungin Nikosian keskustan poikki kulkee Ledra-niminen katu, jonka on ollut suljettuna vuodesta 1963 ja jonka poikki nyt kulkee barrikadi kaupungin kreikkalaisen ja turkkilaisen vyöhykkeen välillä.
YK:n miinanraivaajat ovat keskiviikkona aloittaneet työt alueella. Miinat poistetaan, jotta katu voitaisiin avata uudelleen, mahdollisesti jo ensi viikon puolivälissä. Jos siitä todella tulee totta, Kyproksella on tapahtunut historiallinen käänne. Mutta tuolla saarella mikään ei ole etukäteen varmaa.
Jaetun Kyproksen johtajat tapasivat pitkäperjantaina ja sopivat Ledra-kadun raivaamisesta. EU:n laajentumiskomissaari Olli Rehn ilmoitti heti toivovansa, että voisi kävellä katua pitkin Kyproksen jakolinjan poikki jo aivan lähitulevaisuudessa.
Kadun nyt jo todennäköiseltä näyttävä avaaminen on Kyproksen tulevaisuudelle ratkaisevan tärkeä symbolinen ele. Saaren yhdistymispuheet saavat siitä aivan uutta pontta, ja vastaavasti jokin odottamaton takaisku vaikuttaisi pahasti.
Toivon herääminen uudelleen alkoi Kyproksen presidentinvaaleista kuukausi sitten. Silloin kreikkalaiset valitsivat presidentikseen Demetris Christofiasin, saaren kommunistipuolueen johtajan. Samanlainen tausta on vastapuolellakin, saaren turkkilaisten johtajalla Mehmet Ali Talatilla.
Miesten nopeasti tekemä sopimus rauhanneuvotteluiden alkamisesta uudelleen kolmen kuukauden kuluessa on jotain, jota harva jaksoi enää edes toivoa. Alustavat tekniset neuvottelut ovat lähteneet etenemään vauhdilla. Monia esteitä on matkassa ennen kuin yhdistyminen aidosti on käsillä, mutta toivo on jälleen noussut ja yllättävän nopeasti.
Kyproksen yhdistymiseen oli mahdollisuus neljä vuotta sitten, kun saarella äänestettiin YK:n rauhansuunnitelmasta. Turkkilainen puoli hyväksyi sen, kreikkalainen hylkäsi. Tämän myötä Kyproksen jako näytti lopullisesti sinetöidyltä. Mutta kansanäänestyksen aikainen presidentti Tassos Papadopoulos kärsi vaaleissa selvän tappion, ja tie uudelle yritykselle olikin jälleen auki.
Kyproksen jako on asia, jonka merkitystä Euroopan kannalta ei läheskään aina ymmärretä.
Konflikti ei ole saaren sisäinen seikka. Koska kreikkalainen puoli on EU:n jäsen, kysymys koskettaa suoraan koko unionia. Papadopouloksen johtama Kypros on käytännössä ollut yhden asian liike, jonka tehtävä on ollut toimia unionin sisällä Turkkia vastaan.
Kypros pystyy halutessaan estämään minkä tahansa päätöksen, joka edellyttää yksimielisyyttä. Niihin kuuluu Turkin EU-jäsenyys. Vaikka jäsenyys parhaassakin tapauksessa häämöttää vasta kaukana tulevaisuudessa, siitä ei tule mitään, ellei Kyproksen tilannetta voida ratkaista. Nythän Turkki ei edes tunnusta yhtä unionin jäsenvaltioista eli juuri Kyprosta.
Tämä pattitilanne heijastuu välillisesti moniin muihinkin kysymyksiin EU:n sisällä, ja joka tapauksessa koko asetelma on luonnoton. Sen muuttaminen normaaliksi on selkeästi kaikkien etu. Kyproksella ei aikoihin ole enää ollut vihollisuuksia, mutta ei siellä ole rauhaakaan. Jos saaren vastuulliset poliitikot tosissaan pyrkivät kohti jälleenyhdistymistä, muutos on edessä olevista esteistä huolimatta saatavissa aikaan.
Kyproksen jaon purkamiseen tarvitaan valtiomiestekoja. Nyt sellaisille olisi pitkästä aikaa mahdollisuus.