Puolisoiden vahva me-henki on tekijä, joka sitoo pitkään avioliittoon. Koska siihen pääsemiseksi ei ole valmista, tilattavaa mallia, me-hengen saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi päästään eri keinoin. Ne vaihtelevat pareista ja myös heidän yksilöllisistä ominaisuuksistaan riippuen.
Vahva toistensa tukeminen on kasvatustieteen maisteri Tuula Pukkalan väitöskirjan mukaan keskeisimpiä me-hengen rakentajia.
Pukkalan Lapin yliopistossa tekemässä väitöstutkimuksessa Millaiset avioliitot kestävät haastateltiin eri puolilla Suomea viittätoista vähintään 20 vuotta avioliitossa ollutta paria. Pitkän avioliiton kantavina tekijöinä he pitivät rakkautta, turvallisuutta ja yhteisen historian arvostamista.
Tutkimuksen tuloksista Pukkala rakensi parisuhteen kestävyyden yleisen selviytymismallin, ratasmallin. Se ilmentää puolisoissa ja parisuhteissa tapahtuvia muutoksia. Niiden seurauksena myös parisuhde joutuu kehittymään ja rakentumaan uudella tavalla. Siihen ei ole kuitenkaan mitään mallia, koska parisuhteet ja yksilöt ovat erilaisia.
Tutkimukseen osallistuneiden avioparien elämässä oli Pukkalan mukaan sattunut hyvinkin vakavia asioita, sairautta, konkursseja, uskottomuutta, työttömyyttä ja henkistä väkivaltaa.
Monet tunnustivat, ettei elämä ole ollut ruusuilla tanssimista eikä eron mahdollisuuskaan ole ollut poissuljettu. Yhteisillä ponnistuksilla vaikeistakin asioista oli kuitenkin päästy yli ja nyt monet sanoivat elävänsä parisuhteessaan hyvää aikaa.
"Tärkeä koossa pitävä tekijä oli taito ja halu huomioida puolison muuttuvat tunteet ja tarpeet. Erityisen merkittävä taito oli puolison erilaisuuden arvostaminen", sanoi Pukkala. Parisuhteet vaativat kestääkseen myös yhteisiä päätöksiä ja sitoutumista.
Parisuhteille oli ominaista lähentymisen ja loittonemisen vaiheet, joiden ymmärtäminen helpotti yhteiseloa. Vakauden ja epävakauden vaiheita puolisot kokivat eri aikaan ja erilaisina persoonallisuuksiensa mukaisesti.
"Joskus ero on todella hyvä ratkaisu puolisoiden kannalta, mutta tutkimus osoittaa sitä, että voidaan välttyä myös niin sanotuilta normaaliin kehitysvaiheeseen liittyviltä eroilta. Väistämättä muutumme ja parisuhde muuttuu. Olisiko hyvä miettiä, onko tämä sitä vai auttaako ero", Pukkala sanoi
Avioliitto koettiin elämän tärkeimmäksi suhteeksi, joka tarjoaa kiireissä kilpailu- ja suoritusyhteiskunnassa tärkeän turvasataman. Siinä täyttyvät puolisoiden läheisyyden, hellyyden, rakkauden ja yksityisyyden tarpeet.
Suomessa avioeroja on runsas 13 000 vuodessa. Avioliitot ovat myös entistä lyhytkestoisimpia. Sitä osoittaa myös tilasto. Vuoteen 2004 mennessä vuonna 1955 vihityistä pareista oli eronnut 180 paria tuhatta vihittyä paria kohti.
Vuonna 1980 vihityistä pareista oli eronnut 340 paria ja 1990 solmituista avioliitoista 320 paria tuhatta vihittyä paria kohti.
Väitöstilaisuus Lapin yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa, Fellman-salissa, Yliopistonkatu 8, lauantaina 2. syyskuuta kello 12.