Toinen maailmansota päättyi Saksan antautumiseen ja maan miehittämiseen. Maan kaupungit ja tehtaat olivat merkittävältä osin tuhottu toisin kuin ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Edessä oli epävarma tulevaisuus.
Ennen Saksan antautumista liittoutuneet olivat pohtineet maan tulevaisuutta. Yhtenä vaihtoehtona pohdittiin pysyvää maan teollisuuden alasajoa. Tästä ajatuksesta kuitenkin luovuttiin.
Käytännössä viimeistään kylmä sota muutti tilanteen nopeasti. Sekä länsimaat että Neuvostoliitto tarvitsivat teollisesti vahvaa kumppania liittoutumiinsa. Saksa jakautui kahdeksi maaksi ja sen rajat muuttuivat selvästi etenkin idässä.
Loppujen lopuksi Länsi-Saksa nousi hyvin nopeasti takaisin merkittäväksi talousmahdiksi. Kasvu oli niin nopeaa 1950-luvulta lähtien aina 1970-luvun öljykriisiin, että nousua on yleisesti kutsuttu Länsi-Saksan talousihmeeksi. DDR:n kasvu jäi vaatimattomammaksi, vaikka maa olikin taloudellisesti vahva sosialistimaiden joukossa.
Saksan taloudelle ja yhteiskunnalle tärkeä asia oli Länsi-Saksan ja DDR:n yhdistyminen vuonna 1990. Taloudellisesti muutos oli lyhyellä tähtäimellä raskas Länsi-Saksalle, koska DDR:n tuottavuus ja elintaso olivat jääneet selvästi heikommiksi kuin lännessä. Länsi tuki merkittävästi vanhaa DDR:ää yhdistymisen jälkeen.
Tänä päivänä Saksa on taloudeltaan ja väestöpohjaltaan EU:n suurin maa. Sen talous on viidennes koko EU:n taloudesta. Maan painoarvoa tulee entisestään lisäämään Iso-Britannian ero EU:sta.
Kolme suurinta EU:n ja euroalueen maata ovat jatkossa Saksa, Ranska ja Italia. Italia on taloudellisesti ja poliittisesti alisuorittaja, joten tämä korostaa entisestään Saksan ja Ranskan välistä suhdetta.
Saksa on ollut viimeiset vuosikymmenet teollinen vientikone. Vielä 1970-luvun alussa viennin osuus BKT:sta oli alle 20 prosenttia. Nyt osuus on noussut lähes puoleen BKT:sta. Saksa nostaa myös koko euroalueen lukuja. Euroalueen viennin osuus suhteessa BKT:hen on noin nelinkertainen Yhdysvaltoihin verrattuna. Tämä tekee euroalueesta paljon riippuvaisemman vapaista kauppavirroista kuin mitä Yhdysvallat on.
Vahva vienti on tarkoittanut myös korkeaa kauppa- ja vaihtotaseen ylijäämää. Euroalue ja Saksa ovat korvanneet Kiinan maailmantalouden vientikoneena. Saksan vaihtotaseen ylijäämä on tällä hetkellä maailman suurin. IMF ja moni muukin kansainvälinen toimija on kannustanut jo pitkään Saksaa pienentämään alijäämäänsä. Näin ei ole tapahtunut. Saksa vie, mutta ei kuluta.
Yksi saksalainen puolustus säästäväiselle politiikalle on maan heikko väestörakenne. Saksan syntyvyys on Euroopan isojen maiden alhaisimpia. Maan väestömäärän odotetaan kääntyvän absoluuttiseen laskuun. Tämä käänne tapahtuu mahdollisesti jo seuraavan kymmenen vuoden aikana. Tämä tulee vakavasti rajoittamaan Saksan kasvupotentiaalia. Saksan väestö on vanhenemassa jatkossa nopeammin kuin Suomessa.
Saksa on tänä päivänä eurooppalainen jättiläinen. Samalla se on toimija, joka on hyvin tietoinen omasta historiastaan. Maa ei ole halunnut ottaa sitä asemaa, joka sille kuuluisi väestöpohjan ja taloudellisen suorituskyvyn pohjalta. Tämä näkyy selkeästi esimerkiksi puolustuspolitiikassa. Saksalaiset ovat suhtautuneet hyvin pidättäytyväisesti sotilaallisen voiman rakentamiseen ja etenkin sen käyttämiseen maan rajojen ulkopuolella.
Saksan väistyvän hallituksen ulkoministeri Sigmar Gabriel sanoi asian hyvin suoraan lehtihaastattelussa. Hän totesi, ettei usko Saksan naapurimaiden näkevän uudestaan voimakasta saksalaista massa-armeijaa keskellä Keski-Eurooppaa.
Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että Saksa käyttää voimavaroistaan suhteellisen vähän puolustusmenoihin. Ero Yhdysvaltoihin on suuri. Maa on nojannut Naton ja etenkin Yhdysvaltojen sotilaallisen sateenvarjoon.
EU:ta ja euroa on usein tulkittu tavaksi kahlita ja sitouttaa vahva Saksa yhteiseen eurooppalaiseen päätöksentekoon. Ajoittain Saksa on kuitenkin päätynyt ajurin paikalle. Hyvä esimerkki tästä oli euroryhmän toiminta eurokriisin aikana. Saksan valtiovarainministerin rooli ryhmässä oli ylivertainen.
Trumpin hallinnon viileät suhteet EU:hun ja Iso-Britannian EU-ero ovat muuttaneet geopoliittisia asetelmia länsimaissa. Manner-Euroopan ja näiden kahden maan välinen henkinen etäisyys on valitettavasti kasvanut. Tämä työntää EU:n isoimpia maita väkisin esille. Ranska tekee sen mielellään ja Saksa hidastellen. Tälle ei ole vaihtoehtoa niin kauan kuin EU:n jäsenmaat eivät halua Brysselistä aitoa kansainvälinen politiikan voimatoimijaa, joka pienentäisi kansallisvaltioiden roolia.
Saksan paine ottaa painoarvonsa mukainen paikka kansainvälisillä areenoilla tulee yhä kasvamaan. Suomelle suhde Saksan kulloiseenkin hallitukseen tulee olemaan jatkossakin erittäin tärkeä.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.