Päätoimittaja Antti-Pekka Pietilän eron synnyttämä, ajoittain raivokas keskustelu näyttää laantuvan, joten nyt on aika miettiä rauhassa syntyjä syviä. Mitä oikein tapahtui ja miksi? Päällimmäiseksi totuudeksi ja monien mielestä uskottavaksi selitykseksi kun näyttää jääneen kummittelemaan Markkinointi & Mainonta -lehden nettiskuupin väite, että Pietilä joutui lähtemään keskustavaikuttajien painostuksen takia.
Moni on nielaissut väitteen totena semminkin, kun eräät alansa eliittiä edustavat helsinkiläistoimittajat ovat antaneet sille tukea julkisesti. Painostusteoriaa ovat levittäneet innokkaasti muutamat journalistit, jotka ovat loikanneet Sanoma Osakeyhtiön lehdistä kilpailijoiden leiriin, vaikka juuri heidän pitäisi tuntea taustansa takia hyvin maan suurimman mediayhtiön ja alan kulttuuri. Vahva lehtiyhtiö ei erota päätoimittajaa painostuksen alla, vaikka itse pelsepuupi niin vaatisi.
Juuri sen takia voi vain ihmetellä savustusväitteen sitkeähenkisyyttä. Jos keskusta olisi ryhtynyt painostamaan Sanoma-WSOY:tä Pietilän erottamiseksi, hänet olisi naulattu tiukasti kiinni lattiaan ja kirjoituspöytäänsä.
Vahvoja lehtiyhtiöitä ei panna polvilleen painostamalla. Sanomien lehdille, kuten muuten Kalevallekin, on kertynyt kokemusta valtiojohdon ja viranomaisten jyräyksestä ja jopa lehtien lakkautuksista yli sadan vuoden ajalta eli siis Venäjän vallan ajoilta lähtien. Lehtiyhtiöt ja päätoimittajat ovat tottuneet painostukseen eivätkä hätkähdä vähästä.
Päätoimittajan asema on määritelty sanavapauslaissa erittäin vahvaksi juuri siksi, ettei häneen voida vaikuttaa. Päätoimittajalla on oikeus kieltäytyä ottamasta vastaan lehden sisältöön liittyviä määräyksiä, ohjeita, toiveita tai neuvoja keltä tahansa, jopa lehtiyhtiön toimitusjohtajalta ja hallitukselta - omasta toimituksesta puhumattakaan.
Sanoma Oy:ssä ollaan hyvin tietoisia lehdistön oikeuksista. Esimerkiksi vielä viime vuonna Helsingin Sanomien päätoimittaja Janne Virkkunen puolusti kolumnissaan jopa lehdistön oikeutta liikkua hämärän rajamailla. Kirjoitus oli otsikoitu: "Juoru on tullut journalismiin".
Virkkunen kommentoi kuumana käynyttä juorukeskustelua, jonka käynnisti Seura kertomalla Matti Vanhasen ja Tanja Karpelan taannoisesta yöllisestä tapaamisesta tamperelaishotellissa. Virkkunen yllätti monet toteamalla, että sananvapaus antaa mahdollisuuden myös tirkistelyyn.
On naiivia olettaa, että entisen keskustan nuorisopoliitikon Mikael Pentikäisen nousu yhtiön toimitusjohtajaksi olisi muuttanut Sanomien toimintakulttuuriin ja saanut sen nöyristelemään poliittista valtaa tavalla, joka olisi toteutuessaan skandaali ja karhunpalvelus koko lehdistölle sekä perustuslain sananvapausperiaatteelle.
Keskustalaisten tyytymättömyys Pietilää kohtaan on ollut aivan ilmeisesti yksi mutta vain yksi kohta hänen "syntilistassaan". Todellisia ja painavampia syitä kannattaa jäljittää muualta, muun muassa tulehtuneista henkilösuhteista ja uuden päätoimittajan Hannu Savolan lausunnoista. Savolahan lupasi ensi töikseen haalistaa IS:n "keltaisuutta" eli maltillistaa lehden linjaa.
Päätoimittajan asema ei ole kuitenkaan niin vahva, ettei hänestä pääse eroon. Jos lehden hallitus on tyytymätön päätoimittajan toteuttamaan linjaan tai yksittäisiin ratkaisuihin, se voi harkita, nauttiiko päätoimittaja sen luottamusta. Pietilältä vedettiin luottamus pois tuollaisen harkinnan seurauksena, mutta päätös kypsyi pitkän ajan kuluessa ja perustui moniin eri syihin.
Ei ole herkkua olla edes laadukkaamman iltapäivälehden päätoimittaja. Harvoin näkee ja kuulee sellaista vahingoniloa kuin Pietilän eron yhteydessä on tapahtunut. Hämmästyttävän monet ovat ilmaisseet eri keskustelupalstoilla ja muissa yhteyksissä inhonsa Pietilää ja hänen johtamaansa journalismia kohtaan.
Pietilä selitti eroaan sillä, ettei IS:n levikki- ja markkinaosuuskehitys vastannut tavoitteita. Selitys oli hämmentävä. Noilla perusteilla kun hänelle olisi voitu aikoinaan antaa vaikka joka vuosi potkut Taloussanomista, mutta niin ei tehty. HS:n levikin laskukaan ei ole johtanut päätoimittajien vaihtoon.
Tapaus Pietilästä riittää aiheita myös journalistiseen jälkipyykkiin. Journalistien eettisiin ohjeisiin sisältyvä tiedonvälityksen totuudenmukaisuus kun taisi unohtua taistelun tuoksinassa aika monelta. Disinformaation levitys alkoi virallisesta erotiedotteesta. Se oli yhtä köykäinen kuin kilpailevien lehtien levittämä "tieto" ja moraalinen paatos Pietilän eron syistä.
Journalistin ei auta liikkua ketunhäntä kainalossa. Se kun mustaa koko ammattikuntaa.