Kauko Röyhkän uusinta teosta hypistellessä voi jo odottaa valtavirrasta poikkeavaa lukuelämystä. Avecin luettuaan huomaa olleensa oikeassa. Se syleilee nyky-yhteiskuntaa tuoreella ja röyhkämäisen rujolla otteella.
Avecin päähenkilö Harri on vahvojen naisten näpeissä keikkuva marionetti. Hänen osansa on narrin rooli ja sivullisuus omassa elämässään, kunnes muutoksen tuulet alkavat puhaltaa. Harrin elämään astuu femme fatale, eikä entiseen ole enää paluuta.
Röyhkän teos kertoo muutoksesta ja sen odottelusta. Oppineisuus ja poroporvarillisuus joutuvat tulilinjalle. Huolella rakennettu elämä akateemisine tutkintoineen ja turvattuine toimeentuloineen on kuin tuuliselle kallioluodolle kyhätty korttitalo.
Avec ei luota ironiaan, vaan siinä suomitaan yltiökapitalismin tukipylväitä ja käytetään tehokeinona sarkasmia.
Groteskin käyttäjänä Kauko Röyhkä on nykykirjallisuutemme aatelia. Tällä saralla Avec ei kuitenkaan ylly aivan ylettömyyksiin, vaikka navanalusfantasioissa viivähdetään tovi jos toinenkin.
Mauttomuus on Röyhkän vahvin taiteellinen tehokeino. Siveellisyys ja suvaitsevaisuus ovat houreunta, josta voi herätä ainoastaan kohtaamalla niiden vastakohdat.
Avec tihkuu seksiä, mutta seksi ei ole siinä itseisarvo. Kaiken kertominen on tietoinen valinta, jolla ihmisten ajatukset suunnataan elämäämme olennaisimmin ohjaileviin toimintoihin eli vietteihin.
Vanhoillisen keskiluokan erotisointi osoittaa oivaa kärjistämisen taitoa. Mikäpä olisi epäeroottisempaa kuin viisissäkymmenissä oleva keskinkertainen arkkitehti.
Röyhkä ei ole omimmillaan muotokokeilujen parissa. Avec pyrkii rikkomaan romaanin totuttua muotokieltä pitkien virkkeiden ja välimerkittömyyden avulla, mutta tajunnanvirtamaisuus ja puhutun kielen spontaanius jäävät kuitenkin tavoittamatta.
Tekstistä kuultaa läpi vahva kertojanote, mikä on tyypillistä Röyhkän teoksille. Perinteisemmässä muodossa pitäytyminen olisikin ollut parempi valinta kuin valju tekninen manöverointi.
Kokonaisuutena Avec on taitavasti rakennettu ja tasapainoinen romaani. Siitä huokuu maaginen ja karheanlyyrinen tunnelma, jota on vaikea sanoin kuvailla. On pakko todeta, että rumuuden kautta kulkee tie kauneuden tajuamiseen.