Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta linjasi keskiviikkona suuntautuvansa valtion syliin kaatuneen Talvivaaran kaivoksen alasajoon. Suunnitelma toiminnan lopettamisesta tehdään tämän vuoden aikana. Vain ihme voi enää pelastaa kaivoksen.
Talvivaara on niellyt tähän mennessä veronmaksajien rahaa noin 400 miljoonaa euroa, eikä toiminnan kannattavaksi saamiseen riitä enää luottoa. Alasajokin maksaa, mutta sen riskit ovat toiminnan jatkamiseen verrattuna helpommin hallittavissa.
Valtion kaivosyhtiö Terrafamen pyörittämän Talvivaaran kaivoksen sulkemiseen ajauduttiin sen jälkeen kun ilmeni, ettei kaivokselle ole löydettävissä yksityistä rahoitusta. Valtion pyörittämänä kustannukset olisivat nykymenolla noin miljoona euroa päivässä.
Toiminnasta kiinnostuneet yksityiset rahoittajat, jos sellaisia on edes ollut, kaikkosivat viimeistään siinä vaiheessa kun Vaasan hallinto-oikeus antoi päätöksen kaivoksen ympäristöluvasta. Luvasta tehtiin määräaikainen eikä kaivos saa laskea sulfaatteja purkuputkea pitkin Nuasjärveen toivomiaan määriä.
Ympäristöasiat, etenkin kaivosalueelle kertynyt ylimääräinen vesi, yhdessä tuotantomenetelmään liittyvien ongelmien kanssa ajoivat kaivostoiminnan aloittaneen yhtiön, Talvivaara Sotkamon konkurssiin vuonna 2014. Koska kaivosta ei voi sulkea ympäristösyistä noin vain, sen pyörittäminen kaatui valtion vastuulle.
Talvivaaran kaivos ei ole vuonna 2008 alkaneen olemassaolonsa aikana kannattanut. Viime vuosina kaivoksen päätuotteen nikkelin maailmanmarkkinahinta on pudonnut niin alas, ettei toimintaa tällaisin hinnoin saadakaan kannattavaksi. Ennusteiden mukaan nikkelin hinta pysyy pitkään matalalla, eikä Talvivaara kykene kattamaan kustannuksiaan.
Valtiolla on jo jonkin aikaa ollut kaksi huonoa vaihtoehtoa, jotka kumpikin tulevat kalliiksi. Elinkeinoministeri Olli Rehn (kesk.) sanoi keskiviikkona järjestetyssä tiedotustilaisuudessa vaa’an kallistuneen alasajon puolelle ympäristöriskien ja nikkelin hintanäkymien vuoksi. Nyt valittiin huonoista vaihtoehdoista vähiten huono.
Alasajon arvioidaan maksavan 300 miljoonaa euroa. Jos kaivosalueella täytyy rakentaa uusi laitos jätevesien käsittelemiseksi, kokonaiskustannukset nousevat puolen miljardin tasolle. Jatkaminen olisi puolestaan merkinnyt kalliin tekohengityksen ylläpitoa. Näkymää kaivoksen kannattavaksi saamiseksi ei ole.
Kainuun maakunnalle ja etenkin Sotkamolle kaivostoiminnan loppuminen on kova kolaus. Kainuu on muutenkin aluetta, jossa työpaikkoja ei ole ollut ja josta nuori väki on joutunut lähtemään työn perässä muualle.
Hallituksen lupaus rakennemuutostuesta on laiha lohtu. Satoja työpaikkoja ei valtion rahalla kyetä korvaamaan. Apu tulee vain sitä kautta, että alueelle saadaan yksityisiä sijoituksia. Valtio voi helpottaa niiden tuloa, mutta menetyksen korvaaminen vie joka tapauksessa vuosia.