Kemijärvelle luvassa olevat sata työpaikkaa ovat hyvä alku Stora Enson jäljiltä syntyvien vahinkojen korjaamisessa. Oleellista on nyt se, että toimenpiteet viedään kunnolla loppuun asti.
Pääministeri Matti Vanhanen matkustaa huomenna sunnuntaina ensimmäisen kerran Kemijärvelle sellutehtaan lopettamisuutisen jälkeen, ja hänen edellään kiiri perjantaina tieto uuden teollisen toiminnan aloittamisesta tehtaan tiloissa ja tontilla. Luvassa on noin sata uutta työpaikkaa ja välilliset vaikutukset kaiken sen päälle.
Ajoitus ei ole mitään sattumaa. Kun pääministeri vihdoin saapuu katastrofin kokeneeseen kaupunkiin, hän ei halua mennä sinne vain osoittamaan myötätuntoa ja vastaanottamaan haukkumisia toimettomuudesta. Nyt tilanne on oleellisesti toinen.
Stora Enson mukaan Anaika Groupin tulo Kemijärvelle yhdistettynä eläkejärjestelyihin tarjoaa ratkaisun jo kahdelle kolmasosalle niistä ihmisistä, jotka ovat jäämässä vaille töitä sellutehtaan lopettamisen myötä. Silti Kemijärvellä suhtauduttiin perjantaina uutiseen varauksellisesti, osin jopa happamasti.
Kemijärven kansalaisliike on tyytymätön siihen, ettei ratkaisu jatka sellun keittoa kaupungissa missään muodossa. Päätavoite jää näin saavuttamatta. Lisäksi jäljelle jää yhä epävarmuus kymmenien työpaikkojen kohtalosta, eikä Kemijärven oloissa sellaisen määrän menetykseen ole varaa.
Sekä Stora Enso että hallituksen talouspoliittinen ministerivaliokunta kertoivat perjantaina, että uusiakin toimenpiteitä yhä valmistellaan sekä Kemijärvelle että myös kovia kokeneeseen Kymenlaaksoon. Näistä lupauksista on pidettävä kiinni, sillä tämä savotta on yhä pahasti kesken.
Anaika Group on suurelle yleisölle ainakin pohjoisessa täysin tuntematon mikkeliläisyhtiö, jolla on ikää vasta muutama vuosi ja joka työllistää nyt vain 50 henkeä. Ei siis ihme, että perjantain uutiseen liittyy tuoreeltaan myös jonkinlainen uskottavuusongelma sellutehtaan vuosikymmeniä jatkuneen perinteen jälkeen. Paikkakunnalla pelätään, että uusi tulokas käy rahastamassa tukiaisensa ja katoaa. Lisäksi liimapalkkien kysyntä voi olla suhdanneherkkää.
Epäluulo on tässä tilanteessa ymmärrettävää. Vastaanottoa ei auttanut sekään, että tehtaan työväki oli asiassa radiouutisten eikä suoran tiedottamisen varassa. Anaikan käyttäytymistä seurataan jatkossa tarkkaan, mutta on kuitenkin lähdettävä siitä oletuksesta, että konepaja- ja liimapalkkiyhtiö tulee Kemijärvelle vakavissaan ja pitkäaikaisesti.
Tiedon julkistamisessa perjantaina oli kiireen makua. Stora Enson ja hallituksen ongelma viime viikkojen julkisuusmyllyssä on ollut, että kulisseissa käydyistä neuvotteluista ei ole voinut avoimesti puhua, koska kyseessä on pörssiyhtiö. Kova julkinen paine on kuitenkin varmasti lisännyt halua löytää ratkaisuja, ja paine jatkuu yhä. Korvaavia työpaikkoja tarvitaan lisää, ja myös alueen metsien käytön tulevaisuus on varmistettava.
Mahdolliset Soklin kaivoksen työpaikat - jotka Vanhasen vierailulla voivat tulla esiin - ovat Itä-Lapille tarpeen, mutta Sokli ei ole sellutehtaan vaihtoehto. Etäisyys Kemijärveltä vastaa sitä, että oululaisille tarjottaisiin korvaavia töitä Kokkolasta.
Kyseessä on nyt vasta jälkihoidon ensimmäinen askel ja sellaisena tuiki tarpeellinen. Mutta Vanhanen voi varautua siihen, että kemijärveläisillä on hänelle vielä paljonkin sanottavaa.
Sitä viestiä on hyvä kuunnella, sillä Kemijärven kansalaisliikkeet ovat taistelleet kiitettävällä tavalla ensin junayhteyden ja nyt tehtaan tulevaisuuden puolesta.