Koko kansa kauhisteli viime talvena suomalaisurheilijoiden elinoloja Torinon olympialaisissa. Mitättömän pieneen, vetoisaan mökkiin saapuneille hiihtäjille lyötiin alkajaisiksi purkki rotanmyrkkyä kouraan. Ainakin Teemu Kattilakoski sairastui ja päämatka meni plörinäksi. Yhdistetyn miehet saivat sijan kahden kilometrin korkeudesta, kun mitaleista taisteltiin Pragelatossa 1 600 metrissä. Korkea ilmanala otti elimistöön niin, että krampit nujersivat Hannu Mannisen.
Esimerkiksi Norjalle annettiin tasoitusta jo ennen starttiviivaa. Norjalaiset nautiskelivat elämästä hotellissa Pragelaton keskustassa ja popsivat oman kokkinsa keitoksia. Ei tullut pasta korvista ulos.
Vahingosta viisastuu. Sapporossa ei tosin ole edes tarjolla yhtä karmeita vaihtoehtoja, mutta nyt Suomi asuu muiden suurten hiihtomaiden kanssa parhaassa mahdollisessa hotellissa. Muutama pienempi on joutunut tyytymään kaupunkimajoitukseen ja käyttää harjoitusmatkoihin tunteja joka päivä.
Norjalaishiihtäjien MM-budjetti on viisi kertaa isompi kuin Suomen, jolle kisamatka maksaa 120 000 euroa. Vähän Suomea enemmän käyttävät Ruotsi ja Saksa, muut maat tulevat vähän kauempana perässä.
Norjalaisilla on käytössään omia autoja, mutta Suomi jätti varatut autot hakematta. Niillä nimittäin pääsee köröttelemään Sapporon ruuhkissa vain vähän leveämmin, ei yhtään nopeammin. Rovaniemeläinen kokkikin oli tällä kertaa lähdössä mukaan vielä viikkoa ennen kisaa, mutta viime hetkellä päätettiin, että ympäri maailman hyväksi ja terveelliseksi tunnustettu japanilainen ruoka kyllä kelpaa.
Rahalla saa, muttei välttämättä kultamitaleita. Suomi on kolmella kullallaan mitalitilaston kärjessä. Norja on toisena.