Suomalaisten lahjoitukset hyväntekeväisyyteen ovat kasvaneet reippaasti. Kun on varmat tulot ja varallisuutta, on mahdollisuus antaa muillekin. Joidenkin järjestöjen saamat tukisummat ovat muutamassa vuodessa jopa moninkertaistuneet. Lahjoitusten kasvu kertoo myönteistä viestiä siitä, että yhteisvastuuhenki elää edelleen.
Taloudellisen tuen tarve on kuitenkin jatkuva erityisesti kehitysmaiden ongelmien ratkaisussa. Niinpä osa suomalaisista järjestöistä on ryhtynyt ajamaan yleishyödyllisiin tarkoituksiin tehtyjen lahjoitusten verovähennysoikeutta. Asialla ovat olleet muun muassa Kirkon Ulkomaanapu, SPR ja Suomen Unicef. Kotimaan työtä tekevistä järjestöistä sama toive on esitetty esimerkiksi Mannerheimin lastensuojeluliitosta.
Muutama päivä sitten asian nosti Kalevassa esiin Vastuullinen lahjoittaminen ry:n puheenjohtaja Aki Temisevä. Hänen mukaansa vähennysoikeus lisäisi lahjoittajien määrää ja auttaisi järjestöjä kehittämään toimintaansa.
Tällä hetkellä Suomi ja Ruotsi vetävät asiassa eri linjaa kuin useimmat muut Euroopan maat. Yksityishenkilöiden lahjoituksia ei voi meillä vähentää verotuksessa. Suomalaiset yhteisöt voivat tehdä vähennyksen lahjoituksista tieteelle ja taiteelle sekä kulttuuriperinteen edistämiseen. Sen sijaan kehitysyhteistyötä tekeville ja humanitaarista apua antaville kansalaisjärjestöille tehtyjä lahjoituksia ei voi vähentää verotuksessa.
Suomalaiskäytännön taustalla on verokertymän sijasta enemmänkin se, että kansalaisten hyvinvoinnista on perinteisesti huolehdittu pitkälle kuntien ja valtion voimin, ei varakkaiden osoittaman hyvän tahdon turvin. Ei ole silti vaikeaa löytää perusteluja sille, miksi lahjoitusten vähennyskelpoisuus ei voisi koskea kotimaisia tai kansainvälisiä avustusjärjestöjä. Kun Suomi ei hyvänäkään aikana ole kyennyt nostamaan kehitysapunsa bkt-osuutta YK:n suositusten tasolle, valtiovalta voisi nykyistä konkreettisemmin kannustaa kansalaisia ja yrityksiä avustamaan.
Aivan ongelmaton ei verovähennysoikeuskaan olisi. Taloudellisen hyödyn innoittama apu voisi painottua muodikkaina pidettyihin kohteisiin. Uudistus lisäisi byrokratiaa. Olisi määriteltävä, mitä ovat ne kelvolliset tahot ja kohteet, joille vähennyskelpoisen lahjoituksen voi osoittaa. Voi kysyä myös sitä, kuinka todellista on auttamishalu, jos sitä pitää rahallisesti kannustaa. Joka tapauksessa asia olisi syytä selvittää.