Onko kukaan nähnyt Oulun kaupunginsairaalan komeassa jättiaulassa koskaan mitään toimintaa? Menipä sairaalaan mihin vuorokauden aikaan tahansa, aula kumisee tyhjyyttään. Ei näy vanhuksia edes testailemassa wlan-yhteyksiä, vaikka siihen kyltin mukaan olisi mahdollisuus.
Parhaillaan haetaan Tuiran Kangaspuistoon arkkitehtuurikilpailulla uusia ideoita vanhusten asumiseen. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARA:n tuella toteutettavan palvelutalon pitää olla arkkitehtonisesti, toiminnallisesti ja taloteknisesti esimerkillinen ja sen on oltava vähintäänkin matalaenergiatalo.
Kaikkea hyvää tälle hankkeelle, mutta ennen sen suurempia riemunkiljahduksia todettakoon, että vähempikin talotekninen esimerkillisyys riittäisi: kun olisi edes jonkinlaiset seinät ja niiden sisällä joku, joka pitäisi huolta. Että olisi paikka, missä voisi säällisesti, turvallisesti ja kunniallisesti kuolla!
Luuliko joku, että Rajakylän hoivan rakentaminen alkaa tänä vuonna? Ehei, nyt vasta suunnitellaan. Ehkä sitten ensi kesänä...
Oulun vanhustenhoidon tila on surkea. Pula hoitopaikoista jatkuu vuodesta toiseen, eikä mitään näytä tapahtuvan, vaikka ongelmat ovat hyvin tiedossa. Sairaalapaikat ovat ääriään myöten täynnä, samoin hoiva- ja palvelukotipaikat. Juuri jatkohoitopaikoista on suurin pula, ja kaupunkiin kaivataan kipeästi kuntoutuskotia niille vanhuksille, jotka eivät vielä pärjää sairaalan jälkeen kotihoidossa.
Arkipäivän elämässä asian kanssa tuskailevat vanhukset, omaiset, lääkärit ja hoitajat. Jonot hoitopaikkoihin kasvavat, eivätkä tilastot edes näytä koko totuutta. Omaisille sanotaan suoraan, ettei vanhusta kannata panna jonoon, kun sitä paikkaa ei kuitenkaan saa.
Liian monelle vanhukselle kodista on tullut vankila, josta ei pääse ulos eikä oikein sisäänkään. Vaikka kotihoito olisi kuinka hyvää, hoitaja ei ole paikalla kuin muutaman kerran päivässä, ja suurimman osan aikaa vanhus on yksin. Kotona hoidetaan sekavia, ahdistuneita, kuolemaa tekeviä vanhuksia, jotka eivät enää muista, miten puhelin tai turvaranneke toimii tai miten avaimella saa ulko-oven auki.
Käsitys, että vanhukset haluavat asua kotonaan niin pitkään kuin mahdollista, on suuri kupla. Tai sitten lauseesta on jäänyt huomaamatta sana "mahdollista", sillä se näyttää olevan täysin mielivaltainen käsite.
Oululaisista yli 75-vuotiaista 92 prosentin on laskettu pystyvän asumaan kotonaan palvelujen turvin. Jossain on varmasti jokin kaamea laskuvirhe.
Kukaan ei varmasti ilkeyttään järjestele asioita tähän malliin. Omaisten kiukun ja tuskan tulilinjalle joutuville lääkäreille ja hoitajille tuskin on helppo paikka tarjota ei oota, kun selvästi itsekin näkevät tilanteen toivottomuuden. Sairaita, väsyneitä vanhuksia riepotellaan paikasta toiseen.
Asiasta vastuussa olevat päättäjätkin tuntuvat olevan yhtä mieltä, että jotain pitäisi tehdä ja pian. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, sama tilanne jatkuu ja jatkuu. Poliitikot ovat syyttäneet virkamiehiä yhteisten hankkeiden jarrutuksesta, mutta mikähän järki sellaisessa vetkuttelussa olisi. Toivottavasti kyse ei ainakaan ole silkasta byrokratiasta.
Vaikka kallioparkkia ja vanhustenhuoltoa ei voi panna rinnakkain, rahaan aina päädytään. Rikkaalla Oulussa on varmasti varaa panna asiat kuntoon, jos se haluaa.
***
Vanhanmallinen lasipullo on kuulemma ekologisin juomapakkaus. Se käytetään elinkaarensa aikana keskimäärin 33 kertaa. Yritetäänpä muistaa se, kun rikkinäinen kaljapullo seuraavan kerran osuu jalkapohjaan.