Pohjoisamerikkalaisilla vaaleilla on eronsa. Koko maailman silmät ovat olleet nauliutuneina Yhdysvaltain presidenttivaalien kaksinkamppailuun. Sillä välin Kanadassa on hajotettu parlamentti, päätetty ennenaikaisista vaaleista, käyty vaalikamppailu ja äänestetty. Kaikki tämä kuluneen syksyn aikana ja ilman juuri minkäänlaista huomiota Kanadan rajojen ulkopuolella.
Vasta vaalitulokset alkoivat keskiviikkona ylittää ulkomaista uutiskynnystä eivätkä nekään pitkään, sillä pääpiirteissään kaikki pysyi ennallaan. Konservatiivinen pääministeri Stephen Harper jatkaa virassaan vaalivoittajana, mutta joutuu yhä tyytymään vähemmistöhallituksen johtamiseen. Pääoppositiopuolue liberaalit hävisi, mutta ei romahtanut.
Tämä tarkoittaa ennen muuta sitä, että Kanadan politiikan viime vuosien krooninen epävakaus jatkuu. Maassa pidettiin jo kolmannet parlamenttivaalit neljän vuoden aikana. Se on merkillinen tosiasia maassa, jonka asiat kaikella kohtuudella mitaten ovat muuten varsin hyvällä mallilla. Ei edes Yhdysvaltain talouskriisin myrsky ole kovin voimalla lyönyt rajan yli pohjoiseen, vaikka jonkinlainen vaikutus tietysti on väistämätön.
Talousnäkymien synkistyessä Kanadassa luotettiin entiseen johtoon. Toisin sanoen kasvanut epävarmuus ei lisännyt protestimielialaa. Se on huomionarvoinen tieto muitakin edessä olevia länsimaisia vaaleja ajatellen - tässä suhteessa Kanadan oloja voi paremmin verrata Eurooppaan kuin Yhdysvaltoihin.
Mutta yhtä lailla vaalitulos kertoo sekä opposition että pääministerin poliittisesta heikkoudesta. Opposition keulakuva, liberaalien Stephane Dion ei saanut puoluettaan koskaan kunnolla haltuunsa, teki ilmeisiä virheitä ja hänen asemansa on nyt vaakalaudalla. Harperilla olisi ollut käsillä tilaisuus enemmistön saamiseen, mutta hän ei siinä onnistunut.
Kanadan vihreät saivat pohjoisamerikkalaisittain paljon eli lähes seitsemän prosenttia äänistä mutta jäivät ilman paikkoja. Kaikkiaan äänten jakautuminen kertoo, että Harperin varsin oikeistolaisen politiikan takana on vain alle 40 prosenttia kanadalaisista. Opposition hajaannuksen myötä hän voi silti jatkaa varsin vahvalta pohjalta, ja tilanteesta oppositio voi eniten syyttää itseään.
Ulkopolitiikassa tulos muun muassa tarkoittaa, että Kanada jatkaa huomionsa kiinnittämistä maan valtaviin pohjoisiin alueisiin. Näkökulmana on ennen muuta kansallisen intressin vahvistaminen pohjoisessa.
paakirjoitus@kaleva.fi