Vä­hem­mis­tö­jen me­dia­vai­keu­det jat­ku­vat Ve­nä­jäl­lä

"Viisikymmenluvulla kaikki nenetsinkieliset tiedotusvälineet kiellettiin. Kun perestroika alkoi, me tarvitsimme ensimmäiseksi nenetsinkielisen sanomalehden", kertoi Pohjois-Venäjällä Narjan Marissa asuva toimittaja Irina Khanzerova Petroskoissa, jossa Barentsin alueen toimittajat tapasivat nyt toukokuun lopulla.

Tietoa yhä enemmän. Alkuperäiskansojen asioita käsitellään entistä enemmän Venäjän valtamediassa, kertoi Anna Prakhova.
Tietoa yhä enemmän. Alkuperäiskansojen asioita käsitellään entistä enemmän Venäjän valtamediassa, kertoi Anna Prakhova.

"Viisikymmenluvulla kaikki nenetsinkieliset tiedotusvälineet kiellettiin. Kun perestroika alkoi, me tarvitsimme ensimmäiseksi nenetsinkielisen sanomalehden", kertoi Pohjois-Venäjällä Narjan Marissa asuva toimittaja Irina Khanzerova Petroskoissa, jossa Barentsin alueen toimittajat tapasivat nyt toukokuun lopulla.

Nenetsinkielinen radio aloitti 1990-luvun alussa. Khanzerovan äiti työskenteli sen päätoimittajana ja myös Irina ehti tehdä nenetsinkielisiä radio-ohjelmia 12 vuotta.

"Sitten alkoi radion uudistaminen. Pohjoisessa oli paljon pieniä radioita ja Moskova halusi ne alaisuuteensa, tuottamaan taloudellista hyötyä. Jokaisen radion olisi pitänyt kannattaa itsensä mainostuloilla, kun vaalitkin olivat tulossa ja vaalimainoksista odotettiin rahaa."

"Mutta meidän radio oli pieni ja köyhä. Sen johtaja erotettiin ja tilalle nimitettiin uusi, jolla ei ollut toimittajakokemusta. Hän oli poliisi eikä osannut johtaa radiota. Hän teki kaikkensa saadakseen toimittajat eroamaan. Itse jäin viimeisenä radioon töihin. Uusi johtaja teki kaikkensa, ettei minun ohjelmiani lähetettäisi", Khanzerova muisteli.

Nenetsien oma yhdistyskään ei halunnut puuttua Moskovan tekemiin päätöksiin ja viimeinen nenetsinkielinen radiolähetys kuultiin Narjan Marista vuonna 2002.



Lakien ja päätösten arvostelu ei käy


Nykyään Irina Khanzerova toimittaa pääosin venäjänkielisen Naryana Vynder (Nenetsin alue) -lehden nenetsinkielistä sivua, jolla käsitellään nenetsien arkisia asioita. Lehden painos on 4 000. Se ilmestyy kolmesti viikossa.

"Suurin ongelma on, että meillä on niin vähän ihmisiä, jotka pystyvät kirjoittamaan nenetsien kielellä", Khanzerova suri. Hän oli kuitenkin iloinen siitä, että lehti kertoo edes venäjäksi alkuperäiskansojen asioista.

Naryana Vynder -lehteä rahoittaa Nenetsien autonomisen piirikunnan aluehallinto. "Päätoimittaja käsittelee kaikki tekstit ja jos aihe on epätoivottu tai haitallinen, niin sitä ei julkaista", Khanzerova kertoi. Sellaisia ovat esimerkiksi aluehallinnon päätökset ja uudet lait, jotka vaikuttavat nenetsien elämään. Ekologiset asiat, öljy ja terveysolot ovat kuitenkin sallittuja aiheita.

Nenetsien aluehallinto on juuri vaihtunut ja päättämässä ovat uudet ihmiset. Siksi Khanzerova ei vielä tiedä, mitkä aiheet juuri nyt ovat kiellettyjä ja mikä on lehden tulevaisuus.

Venäjän valtamedia kirjoittaa tosin nykyään alkuperäiskansojen asioista enemmän kuin ennen, esimerkiksi saamelaisten kansallispäivä 6. helmikuuta huomioitiin laajalti. Kirjoittelu on pääosin myönteistä, vain muutamassa jutussa on nostatettu asenteita saamelaisia vastaan.



Radio olisi tärkein väline


Viitisen vuotta lakkautettuna ollut Kuolan Saamen Radio aloitti lähetykset Lovozerosta eli Luujärveltä viime tammikuussa, virallisia avajaisia juhlitaan juhannusviikolla.

"Radio on alkuperäiskansoille kaikkein tärkein väline koska niin moni ei osaa lukea", tähdentää Anna Prakhova, joka vetää Barentsin alueen alkuperäiskansojen yhteistyöryhmää. Yksi hänen unelmistaan onkin, että Lovozerossa aloittanut Saamen radio kehittyisi ja sen kuuluvuusalue laajenisi naapurikyliin, tundralle ja Murmanskiin.

"Kieliympäristö on erittäin tärkeä alkuperäiskansoille: omakielinen media, radio, elokuvat, omaa kieltä puhuvat ihmiset. Venäjällä elokuvat ja ohjelmat dubbataan venäjäksi ja se vaikeuttaa kaikkien vieraiden kielten oppimista."

Ilmoita asiavirheestä