Vähemmän hömppää, vähemmän pornoa ja vähemmän väkivaltaa. Näin kiteyttää Yleisradion uusi toimitusjohtaja Mikael Jungner ohjelmapoliittisen linjansa. Hän haluaa kehittää julkisen palvelun laitosta periaatteella jokaiselle jotakin, mutta ei kaikille kaikkea.
"Tottakai Ylenkin pitää tarjota viihdyttävää ohjelmistoa, mutta sitä voi tehdä fiksummalla tavalla. Yle voi ylittää katsojan odotukset laadulla. Viihteestä Niemelän (Seppo Niemelä) työryhmä keksi hyvän termin: virikkeellinen viihde."
Rahavaikeuksien kanssa pitkään kippuroineen yleisradioyhtiön talouden Jungner näkee jatkossakin rakentuvan nykyisen lupamaksukäytännön varaan. Näin valtion televisio- ja radioyhtiöiden taloutta rakennetaan monessa muussakin Euroopan maassa.
Yleisradion kanavat eivät lähde kilpailemaan mainosmarkoista, mikäli se Jungnerista on kiinni. Hän jättää mainosten keruun aikoinaan Yleisradion käenpojaksi pilkatulle MTV:lle. Yhtiöt kun tukevat tätä nykyä toinen toistaan. "Ettei syntyisi sentyyppistä epävarmuutta, mitä syntyisi, jos Yleisradio alkaisi lähettää mainoksia."
Poikamaisen oloinen Jungner ottaa vieraansa vastaan kuin oltaisiin vanhoja tovereita: mutkattomasti ja ystävällisesti hymyillen. "Helppoa ja hauskaa. Ei ole työtehtäviä eikä vastuuta", hän lohkaisee ensimmäisistä kuukausistaan Yleisradion palveluksessa.
Jungner tuli taloon tammikuun alussa maailmanjätti Microsoftin leivistä. Yleisradion toimitusjohtajuus laskeutuu hänen harteilleen toukokuun ensimmäisenä päivänä eli vappuna, työn päivänä ja kaikkien maiden työläisten juhlapäivänä. Mikäpä voisi olla sen otollisempi päivä sosiaalidemokraatille aloittaa uudessa tehtävässä.
Harjoitteluajan työhuone on karu. Siinä ei ole mitään suurta ja mahtavaa, vaikka ollaankin valtiollisen radioyhtiön herrakerroksessa, Pasilan Ison pajan kuudennessa kerroksessa. Pari sinistä ja punaista mappia seisoo avonaisessa hyllyssä. Muutama kasa papereita lepää työpöydällä. Ja punainen kassi nojaa seinään.
Aivan peruskoulun ala-asteen ensimmäisen luokan pehmeäksi laskuksi Jungner ei työhön tuloaan kuitenkaan rinnasta. Työpäivät venähtävät iltamyöhälle. Satoja ihmisiä tulee ja menee. Asioita on ollut pakko panna tärkeysjärjestykseen, että työ ja perhe-elämä olisivat heti alussa edes jonkinlaisessa tasapainossa.
Kymmenen kuukauden ikäisen tyttölapsen isänä Mikael Jungner haluaisi olla kotona ainakin aamulla, kun lapsi herää, niin kuin tänä aamuna, ja syöttää pikkuiselle aamupuuron. Aikaa lapselle hän soisi mielellään myös illalla. Uudessa postissa on pakko panna asioita arvojärjestykseen, jos haluaa elää muutakin elämää kuin työelämää.
"Microsoftin aika oli tässä suhteessa opettavainen. Sinnehän erilaiset trendit (muotivirtaukset) tulevat aina etuajassa. Viimeisin trendi oli kodin, elämän ja vapaa-ajan arvostaminen. Suurin piirtein ihmisiä ajettiin pois töistä. Ihmiset tuppasivat roikkumaan töissä, koska työ oli niin mielenkiintoista."
"Varmaan joku jossain labrassa tutkiskeli, että pitkällä tähtäimellä ihmiselle on parempi, että perhe- ja ystäväsuhteet sekä harrastukset ovat kunnossa. Joku sanoi jossain työhöntulohaastattelussa: jos olet halunnut tappaa itsesi työllä, olet tullut juuri oikeaan paikkaan. Toivon, että et tee sitä täällä."
"Asenne on muuttunut jännällä tavalla vuoden 2000 alusta, jolloin oli hieno homma olla työssä aamusta iltaan, syödä pitsaa ja juoda kokista."
Rahanreikiä riittää
Mikael Jungnerin vaaleat hiukset sojottavat hujan hajan. Harmaa puku ei ole mallia herrojen liituraita, vaan pikemminkin tyylikkään nuorekas. Vaalean raitapaidan ylin nappi on auki, kravattia ei ole. Jungner katsoo suoraan silmiin ohutsankaisten silmälasiensa läpi, puhuu lyhyesti ja ytimekkäästi.
Jungneria odottaa Yleisradion toimitusjohtajana melkoinen savotta. Taistelu rahasta tai sen riittävyydestä on jokapäiväistä. Mikael Jungner tietää, että talon talous on saatava tasapainoon, mikäli valtion laitos aikoo luovia mediamaailman alati vaihtelevissa ja voimistuvissa myrskyissä.
Monet päät pähkäilevät Yleisradiossa, minne ala on menossa. Niin myös Jungner. Kysymyksiä on paljon, vastaukset antavat odottaa. Mikä on uuden teknologian suunta? Onko se mobiiliteevee, jota kannattaa veikata vai internet laajakaistoineen? Ja mihin digitaalinen verkosto tulee kehittymään?
"Nämä ovat isoja kysymyksiä, koska kaikkiin varautuminen edellyttää investointeja ja osaamistason nostoa. Siinä mielessä suuren mittaluokan virheisiin ei ole varaa", Jungner pohtii ja säestää sanomaansa käden liikkein.
"Toisaalta on selkeitä asioita, ikään kuin virstanpylväitä", Jungner sanoo ja mainitsee tällaisina digiaikaan siirtymisen vuonna 2007 ja Yleisradion kohtaloa pohtineen Niemelän työryhmän linjauksen säilyttää lupamaksut rahoituksen perustana.
Rahaa tarvitaan muuhunkin kuin tekniikkaan. Etenkin, jos kansallinen kulttuurilaitos, jollaisena Yleisradio mielletään, aikoo kyetä tarjoamaan kansallista kulttuuria; omin suomalaisin voimin valmistettua draamaa ja älynystyröitä kutkuttavaa viihdettä. Niin kuin Jungner haluaa.
Niin ikään urheilu maksaa; uudet kisat aina enemmän kuin vanhat. Jungner pitäisi perinteiset suuret tapahtumat, kuten olympialaisten ja jääkiekon MM-kisojen tapaiset riennot, tulevaisuudessakin Ylen kanavilla. Hän myöntää tilanteen hankalaksi.
"Urheilun hinnat ovat nousussa. Ylelläkin on kipurajansa. Emme voi maksaa niistä mitä tahansa. Tähän saakka on onnistuttu näyttämään tärkeimmät kisat. Tulemme taistelemaan niiden pitämiseksi kanavillamme. Näillä näkymin lähes kaikki lähivuosien suurkisojen lähetykset on turvattu. Jalkapallon MM-kisat tämän vuosikymmenen loppupuolella ovat vielä keskustelussa."
Väkivaltaviihde turruttaa
Valtionyhtiöitä on pilkottu ja myyty kovalla vauhdilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Jungner ei usko tämän koituvan Yleisradion kohtaloksi. "Jos joku haluaa harrastaa kaupallista televisiotoimintaa, digimaailmassa on kanavia yllin kyllin. Ei olisi järkeä ostaa Yleä, koska oman kanavan voi perustaa niin halutessaan."
Jungner näkee Yleisradion kaltaisen julkisen palvelun television ja radion puolustavan paikkaansa kaikkialla Euroopassa. Yleisradiota on moitittu milloin punaiseksi ja milloin minkäkin väriseksi. Jungnerin mielestä poliittisuus ei näy toiminnassa, vaikka isäntänä on poliittinen elin - eduskunta.
"Yleisradio on korostetusti riippumaton ja luotettava toimija. Toimitusjohtajan tehtävä on edistää riippumattomuutta ja puolueettomuutta. Ja jos kansalaisilta kysytään, kyllähän he luottavat Yleisradioon. On tärkeää, että on tällainen riippumaton taho, joka kertoo, miten maailma makaa ja mitä missäkin tapahtuu. Kysymys on myös suomalaisen kulttuurin elinvoimasta ja olemassaolosta."
Tiedotuksen kansainvälinen vyöry ja toisaalta talouden tiukkuus ovat ajaneet suomalainen kulttuurin ahtaalle. Ohjelma-aikaa on yhä enenevässä määrin paikattu kansainvälisellä tarjonnalla tai muualta tuotetuilla valmiilla formaateilla, malleilla.
Jungner väittää Yleisradion tarjonnan olevan yhä laadukasta. Niin ikään kaupallisen kilpailevan televisioyhtiön ohjelmia hän pitää laadukkaampana kuin maailmalla yleensä. Kansainvälisen tarjonnan myötä erilainen hömppä sekä porno ja väkivaltaviihde ovat yleistyneet.
"Varsinkin maksutelevisioiden kautta tätä kaikkea on yllin kyllin tarjolla. Julkisen palvelun yrityksen pitäisi kyetä tarjoamaan vaihtoehto. Vaatii erityistä huomiota, ettei kuljeta virran mukana. Oleellista on, että katsoja voi luottaa siihen, että lapset ovat turvassa epätoivotulta materiaalilta."
"Viihteellisellä väkivallalla on hirvittävän turruttava vaikutus. Tällaisessa maailmassa elävä ihminen ei ehkä huomaa pahassa maailmassa käyneensä koskaan."