Opetuksessa suurten ikäluokkien työelämästä poistuminen näkyy erityisen voimakkaasti. Lukuisilla opettajilla jo virkaehtojen mukainen eläkeikä on keskimääräistä alempi. Lisäksi viime aikojen kehitys koulujen sisällä, rauhattomuus ja suoranainen väkivallan uhka, saavat monet harkitsemaan varhennettuja eläkevaihtoehtoja.
Suurissa kaupungeissa vahdinvaihto sujuu joustavasti, mutta pienillä ja syrjäisillä paikkakunnilla edessä on suuria vaikeuksia. Pätevää väkeä ei tahdo riittää kaikkialle erityiskoulutuksesta huolimatta.
Parempi on kuitenkin miettiä ennakolta uusia, luovia keinoja opetuksen tason turvaamiseksi. Erittäin viisaalta vaikuttaa ajatus, että naapurikunnat palkkaavat kouluihin henkilökuntaa yhteisvoimin. Silloin myös erityisopettajat saavat nykyistä helpommin viikoittaiset tuntimäärät täyteen. Myöskään yhteisten koulujen perustamista ei pidä kavahtaa. Opettajat hakeutuvat mieluummin muihin kuin kaksiopettajaisiin kouluihin.
Opettajakunnan naisistuminen on jo vuosia jatkunut ilmiö, joka vain vahvistuu ikäpolven vaihtuessa. Jo tällä hetkellä noin 70 prosenttia maan opettajakunnasta on naisia, pohjoisessakin noin 60 prosenttia. Täällä ollaan menossa kohti samaa jakaumaa kuin etelässä. Siitä on haittansa. Herkässä kehitysvaiheessa oleville lapsille olisi hyväksi, että he saisivat ohjausta niin naisilta kuin miehiltäkin. Yksinhuoltajaperheiden määrä lisääntyy edelleen. Useimmissa avioeroissa lapset määrätään äideille. Ikävää on jos pojat eivät saa edes koulussa tutustua miehen malliin.
Miesten osuuden kasvattamiseksi opettajakunnassa on mietitty monia keinoja. Usein on esitetty erilaisia pisterajoja opettajankoulutukseen pyrkiville naisille ja miehille. Ainakaan kovin pitkälle sillä tiellä ei voida mennä. Palkkauksessakin on osasyy. Nykyisin moni nuori miesopettaja hankkii sivutuloja. Useat huomaavat, että alan vaihto on edullista. Päättäjät joutuvatkin vastaisuudessa miettimään yhä tarkemmin, kuinka julkinen puoli voi kilpailla työvoimasta.
Huolimatta naisten suuresta määrästä alalla rehtorit ovat useimmiten miehiä. Vain kolmannes on naisia. Tilanne muuttuu, kun myös rehtorit eläköityvät. Yhä useamman koulun johtoon valitaan nainen, vaikka kehitys voi tältä osin olla hidasta. Erityisen viisasta ei sentään olisi painostaa naisia hakemaan rehtoreiksi, jos he eivät tunne vetoa tehtävään. On sentään paljon parempi vaihtoehto, että työ tuntuu ”omalta”.
Koulutuksen hyvän hoidon kannalta olisi ensiarvoista, että kunnat muistaisivat myös sivistystoimen johtajuuden merkityksen. Nykyisin ne tehtävät on hoidettu kovin kirjavasti.