Mitattiinpa sanaristikkoja miten tahansa, ne kiinnostavat laajaa joukkoa ihmisiä. Vaikka palstamilleissä sanaristikot vievätkin lehdissä paljon tilaa, ne saavat elää omaa elämäänsä sarjakuvien ja horoskooppien välissä lopettamiseensa asti.
Ärsyyntyneet ristikkojen ratkojat ovat usein palauttaneet lempipalstansa takaisin vihaisilla uhkauksilla tilauksensa päättämisestä.
Aiemmin kartoittamatonta viihdekulttuurin haaraa, sanaristikoita Suomessa, tarkastellaan Ilona Kemppaisen perjantaina julkistetussa kirjassa Suomalaisen sanaristikon historia.
"Sanaristikot kuuluvat kuitenkin aktivoivaan viihteeseen", tutkija kiteyttää.
Vaikka nykyihmiset eivät enää muista aikaa ennen sanaristikoita, ensimmäinen sanaristikko laadittiin Yhdysvalloissa vasta 1913 juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa.
"Toki lehdissä myös Suomessa on aiemminkin ollut paljon erilaisia kysymyksiä ja tehtäviä", Kemppainen sanoo.
Formaatti kopioitiin pian meillekin, mutta täällä alku sijoittui aivan suomalaisuuden ytimeen. Kemppaisen tutkimuksen jälkeenkin arvoitukseksi jäänyt nimimerkki Suometar laati maamme ensimmäisen sanaristikon Suomen Kuvalehteen helmikuussa 1925.
Uutuus otettiin vastaan innostuneesti. Vauhti säilyi läpi 1930-luvun laman. Lehtikustantajien oli halvempaa laadituttaa kunnon ristikko kuin teettää vaikkapa reportaaseja.
Suomi kuvaristikoiden suurvalta
Suomalaisia ratkojia kiehtovat erityisesti muualla lähes tuntemattomat kuvaristikot, joista ensimmäinen julkaistiin Helsingin Sanomissa vuonna 1955.
Kemppainen epäilee kuitenkin kuvaristikoiden osaltaan heikentäneen ristikoiden arvostusta, koska kuvien takia ruudukkopohjaan ei yksinkertaisesti mahdu kovin monimutkaisia vihjeitä.
Ristikoista kiinnostuneiden määrää ne kuitenkin lisäsivät.
"Ristikkolehtien kulta-aika jäi 1970-luvulle, mutta silti niitä ilmestyy yhä runsaasti."
Lisäksi intomielisimmät harrastajat ovat järjestäytyneet omiksi seuroikseen kilpailuineen ja tapahtumineen.
Ristikot eivät ole pelkkiä arvoituksia ja kielipeliä, vaan osaltaan ne myös säilyttävät kieltä. Ristikoiden fakkisanasto teroittaa ratkojiensa mieleen jo käytännön merkityksensä menettäneitä vanhoja sanoja, kuten aasa, atta ja kaar.
"Ristikot ovat kehittyneet tietokysymyksistä enemmän ratkojansa hoksottimia testaaviksi", Kemppainen luonnehtii.
Ihmisiä ratkojina ja ristikon takana
"Eläkepommia ristikkokustantajat tuskin pelkäävät, koska asiakaskuntahan kasvaa väestön vanhetessa", Kemppainen kuvaa ikääntyneisiin painottuvaa alan harrastajajoukkoa.
Tässä kohdin ruutuja jää tyhjäksi. Moni taitaa pähkäillä salaa ristikoidensa kanssa.
Äskettäin Kemppaisen ystävä, 20-vuotias taideopiskelija, tunnusti vähän häpeillen ratkovansa ristikoita.
Sanaristikkoihmisiä lohduttanee, että laatijapuolelta on noustu Suomen terävimpään johtoonkin. Moninkertainen pääministeri Kalevi Sorsa päätoimitti ristikkolehti Pähkinänpurijaa 1950-luvun lopulla.