Sevillan huippukokous jää historiaan EU-johtajien vähämerkityksisten tapaamisten sarjassa. Kun suurimpana uutisena pidetään sitä, mitä ei tapahtunut, unionia ei liiemmin uudistettu.
Liian monilla EU:n jäsenmailla on puheenjohtajutta hoitaessaan turhan vähän tarmoa neuvotella vaikeita asioita ratkaisuun. Sevillassa lykättiin hankalimmat kysymykset tuonnemmaksi. Huolestuttavinta on, että jäsenyyttä hakeneille maille mahdollisesti myönnettävistä maataloustuista keskustellaan vasta myöhään syksyllä, Tanskan puheenjohtajakaudella. Neuvottelutahti käy kireäksi, kun sovitun aikataulun mukaan uusia jäseniä tulee unioniin jo vuonna 2004.
Rauhan ja vakauden lisääjänä EU on Euroopassa tekijä, jolle on vaikea kuvitella yhtä vankkaa vaihtoehtoa. Siksi unionin laajentumiseen ja vahvistumiseen kannattaa suhtautua myönteisesti. Jäsenmaille on kuitenkin jätettävä liikkumavaraa toimia itsenäisesti asioissa, jotka ne osaavat. Siksi Suomen hallituksen tiukan kielteinen kanta EU:n yhteisen rajapoliisin perustamiseen oli aiheellinen.
Myös Ruotsi on Suomen rinnalla vastustanut yhteisen rajapoliisin perustamista, mutta pääministeri Paavo Lipponen joutui kantamaan vastuun hankkeen kaatamisesta. Rajavalvonnan tehoa voidaan lisätä mainiosti alaa hoitavien viranomaisten paremmalla yhteistyöllä, kuten nyt aiotaan tehdä.
Pyrkimys kiristää rajavalvontaa liittyy vahvasti unionin tavoitteeseen saada laiton maahanmuutto kuriin. On kuitenkin huomattu, että käytettävissä olevat valvontakeinot pysäyttävät vain vähäisen osan laittomista tulijoista. Pitäisi päästä kiinni häikäilemättömiin ihmissalakuljettajiin.
Nyt EU pyrkii sinnikkäästi sopimuksiin, joilla lähtömaiden hallitukset saadaan yhteistoimintaan laittoman muuton torjunnassa. Sitä ei kuitenkaan haluta tehdä taloudellisten pakotteiden avulla. Epävarmaa onkin, saataisiinko köyhät maat yhteistyöhaluiseksi tuomitsemalla ne entistä pahempaan ahdinkoon. Kovin suurta tehoa ei ehkä ole myöskään laittoman maahanmuuton hillitsemiseen tähtäävillä maininnoilla, jotka aiotaan aina ottaa mukaan EU:n ulkopuolisten maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Aiheesta on kuitenkin pidettävä ääntä myös jatkossa.
Ranskan budjettivaje osoittaa ikävästi, kuinka vähän suuret jäsenmaat piittaavat sovituista säännöistä. Joka tapauksessa Ranska joutui Sevillassa lupaamaan, että sen budjettien pitäisi olla tasapainossa 2004. Ecofin-ministerit olivat ymmärrettävästi huolissaan siitä, kuinka äskeisen vaalitaistelun aikana annetut lupaukset veronalennuksista sointuvat budjettivajeen paikkaamiseen. Ranskan edustajat kuitenkin vakuuttivat, että samaan aikaan tehdään riittäviä leikkauksia. Ne voivat yllättää Ranskan kansalaiset. Kaikkea hyvää ei kuitenkaan voi saada samaan aikaan.
paakirjoitus@kaleva.fi