Kaamosta esitetään Oulussa kulttuuritalo Valveen Valvesalissa 10.-11.12.
"Pimeän erottaa vasta, kun sitä katsoo valoisasta", Riikka Vuorenmaa pohtii tänä pimeänä aikana kotonaan Rovaniemellä.
Kun oululainen Pirjo Yli-Maunula pyysi aikoinaan Vuorenmaata suunnittelemaan valaistuksen Kaamos-tanssiteokseensa, ryhtyi taiteilija alitajuisesti työstämään mielessään ajatusta pimeydestä ja siellä olevasta valosta.
"Aloin ajatella Kaamosta jo keväällä ja keskikesällä. Uskon, että pitkä aikajänne esityksen suunnittelussa teki sille hyvää. Pimeässä on vaikea hahmottaa pimeää", hän tietää.
Ensi-iltansa Kaamos sai reilu vuosi sitten ja nyt teosta esitetään jälleen uudemman kerran - aihe kun koskettaa meitä joka vuosi.
Mutta miten kaamoksen valaisu käytännössä tapahtuu, kaamoshan on pimeä?
"Lähestymistapani tässä teoksessa taisi olla sen miettiminen, että miltä kaamos tuntuu. Tein valot, jotka tuntuvat kehossa. Jotkut kestot ovat raskaita, jotkin asiat raastavia, jokin valo pusertava", Vuorenmaa perustelee.
Esitykseen kuuluvissa Petri Tammisen teksteissä sivutaan usein keinovalojen tuntua, niistä Vuorenmaa sai paljon ideoita.
Naisen kunnioitettavan pitkä ansioluettelo kertoo lukuisista projekteista kotoisesta Oulun ylioppilasteatterista aina perulaisen Centro Cultural PUCP:n tuotantoihin. Koulutukseltaan sekä teatteritaiteiden että taiteiden maisteri pitää valaisua ehdottoman tärkeänä osana esittävää taidetta.
"Mitä lavalla näkyisi ilman valoa", hän naurahtaa.
Vuorenmaa näkee valon merkityksen myös elinympäristössämme.
"Valon laatu on tärkeää, ei sen määrä. Kaupungeissa talven vivaihteikkaat luonnonvalot eivät pääse ilahduttamaan. Onneksi kaupunkivalaisu on kehittymässä mielekkäämpään suuntaan. Kun näitä asioita miettii perin pohjin, voidaan kulutusta vähentää, ja tehdä silti virkistävää valaistusta", Vuorenmaa tuumii.
Valosuunnittelun lisäksi Vuorenmaa on tehnyt erilaisiin esityksiin myös projisointeja, ääntä ja lavastuksia sekä ääni-installaatioita. Hän kertoo kuitenkin olevansa ennen kaikkea valosuunnittelija, vaikkakin on enenevissä määrin kiinnostunut myös ohjaamisesta ja esitysten kokonaisvaltaisesta suunnittelusta.
"Tällä hetkellä läheisimpänä projektinani pidän pääosin rovaniemeläisten taiteilijoiden pyörittämää Monitaideyhdistys Pistettä, jossa teemme esityksiä ja sosiaalista sirkusta. Marraskuussa järjestimme toista kertaa monitaiteellisen Vitus-festivaalin. Rahaa ei juurikaan ole, mutta mielekästä tekemistä ja ammatillista tukea kyllä", kahden pienen lapsen äiti kiittelee.
Valotaiteilija kokee lastensa kanssa touhuamisen hyvin inspiroivana myös ammattinsa kannalta.
"Lapseni syntyivät 2007 ja 2009. Heidän kanssaan vilkuttelemme joskus taskulampuilla ennen iltapuuhia tai ihastelemme liikkuvia autonvaloja makuuhuoneen seinällä. Molemmat lapset leikkivät myös varjojen kanssa. On mahtava antaa heille huomattavaa ja innostua lasten tarkoista havainnoista", äiti iloitsee.
Perheellisenä freelancerin työ on välillä kuluttavaa ja Vuorenmaa tunnustaa, että tulevaisuutta on tullut pohdiskeltua viimeaikoina yhdessä puolison kanssa.
"Olen taas kerran risteyskohdassa. Jaksanko jatkaa freelancerina, etsiä koko ajan töitä, anoa apurahoja, hoitaa itse tuottajan ja tiedottajan tehtävät suunnittelun lisäksi? Haluaisinko yhden työnantajan?"
Vuorenmaa miettii puolisonsa kanssa ties kuinka monetta vuotta myös sitä, missä päin maata he haluaisivat asua.
"Jos pohjoisessa, niin kuinka pohjoisessa? Vai onko sittenkin lähdettävä etelään? Toivon, että vastaukset kävelevät vastaani, että virta näyttää suunnan", hän pohdiskelee.