Citydance goes Kaarle Kaarlenholvissa
keskiviikkoisin kello 20 alkaen (ravintola-
tanssit, vetäjinä Sanna Hirvaskari ja Juha
Pykäläinen) ja perjantaisin kello 18 alkaen (parisalsa, vetäjänä Maria Ylönen).
Lisätietoja osoitteesta www.citydance.fi
Ihmispaljoudessa kaikuvat espanjankieliset huudot eivät ole eteläamerikkalaisten vapaustaistelijoiden iskulauseita, mutta samalta suunnalta nämäkin ovat peräisin. Komentajana on tanssinopettaja Maria Ylönen, joka vetää parisalsakurssia ravintola Kaarlenholvissa Oulussa.
Oulussa on saanut tanssinopetusta ravintolamiljöössä aiemminkin, kun Never Grow Oldissa on vietetty salsabileitä tiistai-iltaisin jo vuosikausia.
Citydance goes Kaarle vie opetuksen pitemmälle, käytännössä kyse on ihan oikeista tanssitunneista.
"Minullakin on paljon ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita tanssista, mutta he kokevat lavatanssiympyrät ja tanssikoulun vieraiksi. Ajattelin, että viedään tanssikurssit sitten sellaiseen ympäristöön, johon ihmiset tulevat", Citydancen toimitusjohtaja Merja Satulehto kertoo.
"Ravintola on ympäristönä rennompi, ja kynnys tulla kurssille on matalampi."
Satulehto innostui ravintolayhteistyöstä tutustuttuaan ystävänsä tanssikoulun järjestelyihin Lontoossa. Citydance löysi sopivan yhteistyökumppanin näppärästi naapuriravintolasta Kaarlenholvista.
Keskiviikkoisin ja perjantaisin alkuillasta yläkerta on avoinna vain tanssikurssilaisille. Näin avajaisiltana baaritiskikin on toiminnassa, mutta jatkossa juomat joutuu hakemaan alakerrasta.
Täytyy heti tunnustaa, että en missään nimessä ole paritanssi-ihminen. Asiansa osaavien ihmisten tanssia on aina ilo seurata, mutta omat paritanssikokemukseni ovat käytännössä lukion vanhojentansseista. Olen paikalla ainoastaan siksi, että Satulehto on haastanut minut kokeilemaan.
"Elämässä pitää ottaa haasteita vastaan, ja tämä haaste osoittautuu todennäköisesti vielä aika hauskaksi. Minulla on vielä lisätäky hihassani, Hirvaskarin Sanna voisi olla parinasi", Satulehto ehdotteli taannoin.
Hartaasti toivomaani estettä ei perjantai-illaksi ilmaantunut, joten ei auttanut muu kuin ottaa haaste vastaan. Hirvaskarin turhauttamisen sijaan ajattelin tuoda mukanani oman parin.
Satulehdon yhdeksi Suomen parhaista salsanopettajista ylistämä Ylönen on perehtynyt nimenomaan kuubalaiseen salsaan. Se jostakin syystä lohduttaa, vaikka oman levyhyllyni Kuuba-osasto ei järin kattava olekaan, varsinkaan nykymusiikin osalta.
Parisalsatunti alkaa ilman paria. Salsan rytmiin tartutaan ensin jaloilla, mutta kun kyse ei olekaan pelkästä jalkatyöstä, ketkutellaan seuraavaksi olkapäitä ja takapuolta. Sitten otetaankin jo askeleita ja käydään sivuilla, edessä ja takana.
Salsaan ja paritansseihin tyystin vihkiytymättömälle vauhti on päätähuimaava. Pikainen vilkaisu naapurusten jalkoihin osoittaa muiden olevan touhusta jyvällä huomattavasti paremmin. Juuri kun tuntuu siltä, että alan itsekin päästä jyvälle, biisi loppuu kesken.
Salsatanssi vaikuttaa olevan pohjimmiltaan nelijakoista, kolmea askelta seuraa tauko. Joka toinen kerta aloitetaan toisella jalalla, mies lähtee aluksi vasemmalla, nainen oikealla.
Itse onnistun alkutäpinöissäni missaamaan informaation moisesta mitättömästä perusasiasta, ja sitä omin päin hahmottaessa menee käytännössä mahdollisuudet oppia mitään muuta.
Osallistujista monet ovat selvästikin harrastaneet salsaa jo jonkin verran, mutta mukana on toki muutamia muitakin ensikertalaisista. Janne Toivonen esimerkiksi sanoo tanssineensa viimeksi omissa häissään.
"Heti vain täysillä mukaan, niin kyllä se siitä lähtee. Eivät ne osaa heti muutkaan", Toivonen ohjeistaa.
Ensimmäisen juomatauon jälkeen päästään vihdoin parisalsaan. Ylösen opettamat liikkeet vaikuttavat ihan ymmärrettäviltä, kunhan vain lähtöjalka sattuu oikein.
Vasenta ja oikeaa miettiessä suunnanvaihtoja ja pyörähdyksiä ilmaisevat espanjankieliset termit pääsevät kuitenkin livahtamaan ohi korvien. Niiden muistamisesta olisi arvaamatonta hyötyä, kun aletaan mennä baaritiskiä ympäri musiikin tahtiin. Ylösen komentohuudot pitävät huolen siitä, että rentoutumaan ja eläytymään ei pääse missään vaiheessa.
Oma parini hallitsee onneksi perusteet, ja välillä Satulehtokin käy antamassa henkilökohtaista apuopetusta. Yritän myös parhaani mukaan vilkuilla askeleita edessä kulkevan parin uroolta, mutta hänkään ei tunnu pysyvän koko aikaa kärryillä.
Ja ihmekös tuo, tanssi ei itse asiassa edes ole varsinaista parisalsaa vaan ruedaa.
"Rueda on oma lajinsa, jossa käytetään kuubalaisen parisalsan eli casinon kuvioita mutta myös ihan sitä varten kehitettyjä kuvioita. Siinä johtaja huutaa kuvion nimen ja muut toteuttavat kuvion. Myös parien ripeä vaihtaminen kuuluu asiaan", Ylönen selvittää.
"Käytän parisalsan harjoittelussa välillä ruedaa, sillä siinä tulee paljon toistoja, joita harjoitus vaatii, ja se on hauskaa. Pääasiallisesti parisalsan opetuksemme tähtää kuitenkin vapaaseen tanssiin parina niin, että mies vie ja nainen seuraa."
Loppuillan vapaissa keskusteluissa käy ilmi, että en olekaan ainoa, jolle aloittavan jalan vaihteleminen on tuottanut ongelmia. Eräskin nykyinen tanssiaktiivi tunnustaa, että hänellä vei parisen vuotta päästä kunnolla sisään salsan saloihin.
Höh, miksi ihmeessä suomalaiset haluavat oppia toiselta puolelta maapalloa tulevan tanssin, joka on kaiken lisäksi aivan liian vaikea.
"Jostain syystä lämmin salsameininki kiinnostaa meitä suomalaisia. Monet tykkäävät myös salsamusiikista ja haluavat oppia tanssimaan jo senkin takia. Vaikka salsa tulee niin kaukaa, se ei tarkoita, etteivätkö suomalaisetkin voisi oppia sitä", Ylönen selvittää.
Illan edetessä on mahdollisuus harjoitella opittua käytännössä vapaasti tanssien. Tanssilattialla viihtyvistä pareista moni on selvästikin harrastanut parisalsaa jo pitkään.
Ei siis taida olla pelkoa siitä, että salsalle kävisi Suomessa kuten tangolle. Aikanaanhan eräs maineikas suomalainen tanssinopettajaguru totesi tangon askelluksen olevan meille liian vaikeaa, niinpä tangoa alettiin tanssia yksinkertaistetusti foksin askelin siten, että mies aloittaa aina vasemmalla jalalla. Ihan niin kuin muissakin suomalaisissa seuratansseissa.