Kun puolustusmenoja esitetään lisättäväksi kaiken säästämisen keskellä, se kertoo hyvästä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta lukutaidosta. Maailma on muuttunut vaaralliseen suuntaan.
Armeija saa lisää rahaa aseisiin, mikäli keskiviikkona raporttinsa luovuttanut parlamentaarinen selvitysryhmä saa tahtonsa läpi. Lisärahaa koetetaan saada 50 miljoonaa vuoden 2016 budjettiin, ja korotuksia jatketaan siten, että vuonna 2020 materiaalihankintoihin olisi käytettävissä 150 miljoonaa enemmän kuin nyt. Päälle tulisivat vielä inflaatiotarkistukset.
Aivan särötön ei eduskuntapuolueiden näkemys ollut. Vasemmistoliiton kansanedustajien Annika Lapintien ja oululaisen Risto Kalliorinteen allekirjoittamassa eriävässä mielipiteessä todetaan, ettei ”epävarmassa taloustilanteessa ole järkevää sitoutua ennalta puolustusmenojen kasvattamiseen”. Vieläkin oudompaa näkemystä edustivat vihreät, jotka halusivat säästösyistä pienentää sodanajan joukkojen vahvuutta.
Puolustusmäärärahojen kasvattamisella on kuitenkin niin leveä poliittinen kannatus, että selvitysryhmän tahto menee helposti sellaisenaan läpi. Ja hyvä niin. Maan poliittinen johto lukee Ukrainan aiheuttamaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen tilanteen muutosta aivan oikein. Maailma on nykyään aikaisempaa vaarallisempi myös Suomelle.
Todellisuudessa esitetyt puolustusmäärärahojen korotukset eivät ole vieläkään riittäviä. Vaikka 650 miljoonaa euroa materiaalihankintoihin on paljon rahaa, pitää muistaa, että puolustusmateriaalin hinta nousee koko ajan. Sodankäynnin muuttuessa entistä teknisemmäksi puolustuskyky ei parane pelkästään tankkien ja tykkien lukumäärää lisäämällä.
Liioin selvitysryhmä ei ota kantaa siihen, miten ilmavoimien hävittäjähankinta 2020-luvulla rahoitetaan. Hankinnan kustannus on miljardiluokkaa. Päätös tuodaan vuonna 2019 aloittavan hallituksen pöydälle. Siihen mennessä Suomen valtiontalouden on oltava huomattavasti kestävämmällä pohjalla kuin nyt, jotta hävittäjät voidaan hankkia.
Silti vähänkin on parempi kuin ei mitään. Ainakin ulospäin annetaan tukeva signaali omasta tahtotilasta.
Keskustelu Suomen puolustuskyvyn uskottavuudesta on enemmän kuin paikallaan. Selvitysryhmän puheenjohtajana toimineen kokoomuksen Ilkka Kanervan mukaan puolustuksen tavoitteiden ja resurssien välillä on epätasapaino, jonka kanssa eläminen käy hankalaksi. Kovin kauaa ei voi uskottavasti vakuuttaa, että vähemmällä saa aikaan enemmän. Totesipa Kanerva vielä senkin, ettei Puolustusvoimat kykene suoriutumaan tehtävistään ilman lisärahoitusta kuin muutaman lähivuoden ajan.
Kanervan suorapuheisuus ansaitsee kiitoksen. Suomi on viime vuodet uskotellut itselleen, että se voi huolehtia koskemattomuudestaan karsimalla puolustusbudjettiaan ja pitäytymällä puolustusliitto Naton ulkopuolella. Maisema on vihdoin kirkastunut. Ratkaisuja on tehtävä. Yhtä reippaasti kuin tunnustetaan armeijan rahojen riittämättömyys on otettava Nato kaapista ulos liittymisharkinnan kohteeksi.
Sillä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa etenkin on toiveajattelulla lyhyet jäljet.