Juuri nyt kumparemiehen pitäisi olla Suomulla. Kiskaista hyppyristä korkkiseiska. Sen sijaan Mikko Ronkainen on tulossa Raksilan uimahallin terapia-altaasta, vesikävelemästä mummujen joukosta.
Päähänhän se ottaa.
"Mutta ei se auta. Urheilu on tällaista. Pahemminkin olisi voinut käydä", hän sanoo.
Vähältä näet piti, että Mikko Ronkaisen uusi ura olisi jäänyt parinkymmenen metrin pituiseksi. Sen verran - startista ylähyppyrille - hän ehti laskea Rukalla reilu viikko sitten, ensimmäisessä kisassaan reiluun kahteen ja puoleen vuoteen. Ronkainen epäonnistui jo hypyn lähdössä. Alastulossa kiertyi vasen polvi.
Ikuinen optimisti soitti vaimolle ja ilmoitti pessimistinä, että se oli sitten siinä.
"Ensimmäinen ajatus kuului, että tässäkö se oli? Kahdeksan kuukautta treeniä ja yksi kisa", Ronkainen hymähtää.
Pessimisti sai optimismin takaisin, kun polvi tutkittiin. Sisäsivusiteen repeämä on eri juttu kuin eturistisiteet päreinä. Siitä voi kertoa esimerkiksi kumparelaskun hallitseva olympiavoittaja, Australian Dale Begg-Smith, joka on parannellut polveaan viime tammikuusta saakka.
"Kuukausi", Ronkainen sanoo.
"Sen aikana on pidettävä kunnossa jalan lihaskunto ja -hallinta ja koordinaatio. Onneksi ehdin saada itseni kisakuntoon."
Jos kaikki menee niin kuin pitää, keväällä 2007 uransa lopettanut Ronkainen palaa kumpareikkoon, kun vuosi vaihtuu. Näin hänellä on viiden maailmancupin kisan verran aikaa näyttää, että on olympiakunnossa. Viimeiset valinnat tehdään 28. tammikuuta.
Mitali kelpaa
Kun mies on olympiahopeamitalisti ja kaksinkertainen maailmanmestari, on helppo ajatella, että hänet ajoi takaisin kumpareikkoon unelma olympiavoitosta. Kirkkaimmasta kruunusta, joka takaisi ikuisesti paikan lajin suurten joukossa.
"Ei se siitä lähtenyt", Ronkainen kiistää.
"En halua asettaa sitä tavoitetta, että vain kulta kelpaa. Se on minulle liian ehdotonta. Maltillisemmilla tavoitteilla on henkisesti helpompi kilpailla."
Se, mikä kelpaa, on mitali. Jos polvi on kunnossa, tavoitteesta ei tarvitse tinkiä.
Se, mitä Ronkainen kaipasi eniten kahden kauden poissaolonsa aikana, on voiton tunne.
"Kisassa onnistumisen tunne tulee piikkinä. Se on jyrkästi nouseva tunne", hän piirtää ilmaan käsillään.
Ihan samanlaista ei saa mistään muualta.
"Väitän, etten silti ole riippuvainen urheilusta saatavista tunteista. Erilaisia onnen tunteita saa kotona lasten kanssa."
Optio toisesta talvesta
Paluussa ei ole kysymys lopetuspäätöksen katumisesta. Juuri tuolloin perheenisä halusi viettää aikaa Roosa-tyttären ja sittemmin myös Matias-pojan kanssa ja opiskella. Nyt Ronkainen on gradua ja muutamaa tenttiä vaille kauppatieteen maisteri.
Mutta kävi hän kumpareikossakin.
Siellä Ronkainen huomasi, että taitolajissa tarvittava taito ei ole kadonnut minnekään. Ajatus heräsi kypsymään: entä jos? Vaimo lupasi tukea, samoin valmentaja ja lajijohtaja. Usko vahvistui.
"Kun lopetin, kehityskäyräni oli vielä menossa ylöspäin", Ronkainen sanoo.
"Tämä oli tehtävä nyt, kun siihen vielä oli mahdollisuus."
Nyt Mikko Ronkainen on kovemmassa kunnossa kuin lopettaessaan. Harjoittelumotivaatio on ollut hurja, mutta samalla mies on malttanut harjoitella fiksummin. Palauttavia harjoituksia on lisätty. Laskija sanoo isän roolissa rauhoittuneensa ja kypsyneensä ihmisenä, mikä on kisassa etu. Mäen päällä on hyvä voida ajatella, että tässä ei ole kaikki.
Juuri 31 vuotta täyttäneellä Ronkaisella käytännössä pari-kolme vuotta aikaa kumpareikossa. Eläkeikä on lähellä, sillä kolmenkympin jälkeen kumparelaskijaa uhkaavat selkävaivat, loukkaantumisriski kasvaa. Ensi talvesta on olemassa optio, josta päätetään keväällä. Vuoden 2011 MM-kisat lasketaan USA:n Deer Valleyssa, Salt Lake Cityn olympiarinteessä.
Siinä samassa, josta Ronkainen palasi vuonna 2003 MM-kulta kaulassaan.
"Janne Lahtela oli ennen lopettamistaan Torinon olympialaisissa vähän vanhempi kuin minä olen Vancouverissa. Ja olisi voinut vielä voittaa siellä."
Kumparelaskun maailmancupin osakilpailut Suomulla perjantaina ja lauantaina. Lähetys MTV3 Maxilla perjantaina kello 22.30 ja lauantaina MTV34:lla kello 14.40.