Oululainen Pirita Mourujärvi on ollut virallisesti yksinhuoltaja vuodesta 2003 lähtien. Tytär Julia on neljävuotias ja poika Väinö vuoden ja kahdeksan kuukautta. Kotona Mourujärvi on ollut Väinön syntymästä lähtien.
Perheen tulot ja menot äiti osaa luetella lähes sentin tarkkuudella.
"Yhtään laskua ei saa postiluukusta tulla, ainut on sähkölasku. Kännykkäliittymäni on prepaid, jotta tiedän tarkalleen paljonko pitää maksaa."
Isot ja yllättävät menot pistävät talouden heti sekaisin.
"Olin leikkauksessa, ja samalla sairaalassa neljä päivää. Sinne menivät seuraavan kuun vaate- ja lääkerahat." Mourujärven molemmat lapset ovat astmaatikkoja.
Kaikki mahdollinen ostetaan käytettynä. "Onneksi minulla on sentään aikaa kiertää kirpputoreilla."
Tavaroita lainaillaan myös tuttujen yksinhuoltajien kesken.
Yksinhuoltajaa
syrjitään työnhaussa
Kesäksi Mourujärven on joko saatava töitä tai ilmoittauduttava työttömäksi. Väinö täyttää parin kuukauden kuluttua kaksi vuotta, ja kotihoidontuen Oululisän maksaminen loppuu siihen. "140 euroa on aikamoinen pudotus tuloihin."
Lapsilisän yksinhuoltajakorotusta korotettiin viime vuonna kolme euroa. Mourujärven taloudessa mitätön summa ei paljon helpota. "Saahan sillä puolikkaan vaippapaketin."
Posiolta kotoisin oleva Mourujärvi allekirjoittaa köyhyyden periytymisen.
"Olen itse köyhästä avioeroperheestä. Kai sitä ihminen on niin tyhmä, että tottuu ja tyytyy huonompaan", Mourujärvi pohtii.
Omat lapsetkin ovat jo tottuneet niukkaan elämään.
"Kyllähän se ottaa korvaan, kun kuulee neljävuotiaan miettivän ääneen kaupassa, että ai niin, eihän meillä ole varaa. Toisaalta he oppivat ainakin sen, ettei kaikkea voi saada", Mourujärvi miettii.
Kansanedustajille Mourujärvellä on selkeät terveiset.
"Alin äitiyspäiväraha pitää korottaa vähintään työttömyysturvan peruspäivärahan tasolle. Kotihoidontuki on myös aivan liian pieni, ja maksan siitä vielä 20 prosenttia veroa."
Vakituinen työpaikka olisi suurin toive. "Työnantajat syrjivät selvästi yksinhuoltajaäitejä. Minustakin ollaan haastatteluissa kiinnostuneita siihen asti, kunnes kerron elämäntilanteestani", Mourujärvi kertoo.
Niukasti eläminen
on asenteesta kiinni
Oulun Kaakkurissa asuvan Junttilan perheen kohdalla toteutuu kaksi köyhyysriskiä. Perheessä on kahdeksan lasta, ja äiti on kotona.
Junttilan perheessä köyhyyttä ei kuitenkaan näy, koska asiat pannaan tärkeysjärjestykseen. Arki sujuu hyvin, kunhan kaiken suunnittelee etukäteen.
"Ei ne suuret tulot, vaan pienet menot. Ruoasta ei kuitenkaan tingitä ensimmäisenä", kertoo ruokakaupassa työskentelevä isä Esko Junttila.
"Kaikki ruoka tehdään itse. Olisihan se ihanaa joskus edes ostaa valmista, mutta itse tehty on ainakin terveellistä", miettii äiti Eveliina Junttila.
Ehjät vaatteet kierrätetään lapselta toiselle, mutta kirpputoreilla ei suurperheen äidillä ole aikaa kiertää. Lapsilisän tasoon Junttilat ovat tyytyväisiä, mutta äitiyspäiväraha ja kotihoidontuki ovat liian pieniä.
"Perinteinen malli, jossa äiti hoitaa lapsia kotona, on jäänyt tukijärjestelmässä muiden jalkoihin", Esko Junttila sanoo.
Eveliina Junttila kaipaa perheen arkea helpottamaan eniten kunnan tarjoamaa kodinhoitajaa, jonka saisi apuun tarvittaessa.
Perheen isän mukaan niukasti eläminen on asenteesta kiinni.
"Lasten hoitaminen kotona on oma valintamme. Mieluummin elämme sitten vähän tiukemmin, kuin viemme lapset muualle hoitoon", Esko Junttila sanoo.
"Rahalla ei voi ostaa onnea. Suurperheestä on paljon iloa", Eveliina Junttila lisää.