"Vähä hiano!"

Lasten ja imeväisten suusta kuullaan totuus. Nämä lausunnot koskevat Oulun kaupunginteatterin pukusuunnittelijan Pirjo Valisen Molieren Misantrophe- eli Ihmisvihaaja-näytelmän Celimen hienostelevaa ja Alcesten hakaneulapunkkia edustavaa pukusuunnittelua.

Vittulanjänkä nukkekotikoossa. Pienoismalli on kaivautunut seinäkkeeseen.
Vittulanjänkä nukkekotikoossa. Pienoismalli on kaivautunut seinäkkeeseen.
Kuva: Kaisu Mikkola

Helsinki "Noi on huonoja!" ja "Vähä hiano!"

Lasten ja imeväisten suusta kuullaan totuus.

Nämä lausunnot koskevat Oulun kaupunginteatterin pukusuunnittelijan Pirjo Valisen Molieren Misantrophe- eli Ihmisvihaaja-näytelmän Celimen hienostelevaa ja Alcesten hakaneulapunkkia edustavaa pukusuunnittelua.

Valisen Oulun kaupunginteatterille suunnittelemat Ihmisvihaajan sekä Bertolt Brechtin Setsuanin hyvän ihmisen puvut ovat pysähtyneet matkallaan kohti Prahan suurta Quadrennialea eli teatterin visualisoinnin merkittävintä kansainvälistä tapahtumaa Helsingin kaupunginteatterin ala-aulaan.

Siellä ne ovat kaiken kansan - kuten iloisten luokkaretkeläisten - kommentoitavana muiden Suomea edustavien teatteripukujen kanssa sekä lavastuksia esittelevien pienoismallien kera.



Pienoismalli on pienoismalli


Oulu on komeasti mukana muutenkin Prahan ensi kesän tapahtuman Suomen osastolla, sillä esillä on myös lavastaja Kati Lukan pienoismalli Teatriassa parhaillaan ohjelmistossa olevasta Populäärimusiikkia Vittulajänkältä -näytelmästä.

Pienoismalli on pienoismalli kaikessa asiallisuudessaan. Mittakaava tornionlaaksolaisesta kylänraitista on pienentänyt mojovasti sitä, mikä on todellisuudessa teatteriyleisön silmien edessä. Niinpä kaikesta lumoavasta ja liikuttavasta rönsyisyydestä, joka kylänraittiin mahtuu, ei saa pienoismalliseinäkkeen välityksellä erityisempää tuntumaa. Harmi, sillä oululaistulkinta Mikael Niemen tekstistä on ehtinyt jo herättää tsekkiläisten teatteripiirien kiinnostuksen.

Hurjin pienennys ei tässä näyttelyssä tule suinkaan Oulusta vaan Helsingistä. Tässä nimenomaisessa pienoismallissa esitellään kokonainen olympiastadion. Jännittävää on, että se esitellään luonnollisestikin lavastajan eikä olympiastadionin aikanaan suunnitelleen arkkitehdin aikaansaannoksena. Lavastaja on sama Kati Lukka kuin Vittulajänkässäkin. Kysymys on Paavo Nurmesta kertoneesta musiikkinäytelmästä olympiastadionilla vuonna 2000.

Toinen pukusuunnittelija, joka Pirjo Valisen lisäksi on valittu edustamaan Suomea, on Tarja Simonen Turusta.

Oulua sivuaa myös Prahaan edustamaan lähtevistä lavastajista Kimmo Takala ainakin siten, että hänen teoksistaan mukana on oululaislähtöisen tanssijan PaulaTuovisen Blondi-lavastus.



Kansallista identiteettiä pöllyytetään


Lavastuksen ja pukusuunnittelun maailmannäyttely järjestetään ensi kesänä kymmenettä kertaa. Tällä kertaa näyttelyn aiheena on kansallinen identiteetti, jota siis voidaan käsitellä muidenkin kuin alkujaan suomalaisten näytelmien kautta. Ovathan kaikki Oulun kaupunginteatterista lähtevät esimerkit alkujaan ulkomaisten kirjailijoiden näytelmiin valmistettuja.

Suomen OISTAT-keskus, joka edustaa maassamme skenografien, teatteriarkkitehtien ja -teknisten kansainvälistä järjestöä, on esittänyt perusteluja valituistaan.

Lukan Populäärimusiikki-lavastusta luonnehditaan esityksen nopeatempoisilla episodeilla, jotka loivat pohjan sille. Lukan "ääni" muodostuu perustelujen mukaan suurista linjoista ja ronskista kädenjäljestä, mikä tuo esitykseen särmää. Aukot ja rosoisuus antavat esityksen hengittää.

Valisen kohdalla ylistetään oivaltavaa, vuosikymmeniä kehittynyttä paperipukujen suunnittelua. Setsuanin hyvän ihmisen puvuista todetaan, että Valinen lähestyy näytelmän henkilöiden olemusta ja pyrkii nostamaan näiden filosofiset viestit pintaan. "Töistä muodostuu materiaalien ja muotojen ihmemaailma, jossa materiaalit eivät ole itsetarkoitus vaan yritys tavoitella olemuksellisuutta ja murtautua naturalismin kahleista", puvuista runoillaan.

Suomen osasto Prahassa näyttää kutakuinkin siltä miten se on esillä mustaseinäisessä kontissa Helsingin kaupunginteatterin ala-aulassa. Kontin seinäkkeet vastaavat juuri niitä ulottuvuuksia, jotka kansallisella osastollamme ovat.



Pukukulkueeksi vinottain


Yllättäen kontin ulkopuolelle pursuava Valisen Ihmisvihaaja-puvusto onkin saanut erilaisen aseman Prahaan tulevassa näyttelyssä. Sitä ei sielläkään sullota Suomen konttiin kuten ei Helsingin esikatselmuksessakaan, vaan se on osa ns. pukukulkuetta, joka kulkee diagonaalina koko näyttelyn halki, Pirjo Valinen itse kertoo.

Hänen mukaansa kukin maa saa tuoda kulkueeseen kuusi pukua sellaisista näytelmistä, jotka edustavat maailmankirjallisuutta eivätkä saa olla viittä vuotta vanhempia. Niinpä Valisen ja Oulun Ihmisvihaajan kuusi pukua vuodelta 2001 lähtevät Prahaan Suomea edustavaksi pukukulkueeksi.

Prahan Teollisuuspalatsi on paikka, jossa skenografian maailmannäyttely PQ-03 on avoinna 12.-29.6. Suomalaisedustajat valittiin viime vuonna Jyväskylässä pidetyn Illusion 2002 -näyttelyn osanottajista.


Prahan Quadrennialen, PQ-03:n, Suomen osaston näyttely esillä Helsingin kaupunginteatterissa 27.5. saakka.

Ilmoita asiavirheestä