Väestönsuojien rakentamiseen pannaan Suomessa noin 30 miljoonaa euroa joka vuosi. Summa ei ole järisyttävän suuri, jos sillä saavutetaan haluttu turva aseellisen hyökkäyksen, myrkky- tai kaasuvuodon tai ydinonnettomuuden tapahtuessa.
Mutta rahamäärä on suuri, jos tätä turvaa ei näillä toimin saavuteta ja silti suojia rakennetaan nykymääräysten mukaisesti. Väestönsuojien rakentamisesta on annettu varsin yksityiskohtaiset ohjeet sisäministeriön asetuksessa.
Sisäministeriössä perustellaan nykykäytännön jatkamisen tarvetta sillä, että niin kauan kuin meillä on puolustusvoimat, tarvitsemme väestönsuojia. Puolustusvoimat kun varautuvat koko ajan siihen, että Suomi saattaa joutua sotaan.
Tottakai maailmantilanne voi muuttua joskus niin, että Suomi joutuu aseellisen yhteenoton alle. Mutta antavatko nykyiset
väestönsuojat siinä tilanteessa oikean suojan vai luovatko ne vain mielikuvaa turvallisuudesta?
On vaikea kuvitella, että ainakaan asuintalojen yhteyteen rakennetut pienet väestönsuojat antaisivat juuri mitään turvaa. Pikemminkin voisi käydä niin kuin saksalaisille toisessa maailmansodassa: pommisuojista tuli suurten joukkojen kuolemanloukkuja.
Suomessa on määrällisesti jo varsin paljon väestönsuojia; suoja löytyy kaikkiaan 3,8 miljoonalle suomalaiselle. On tärkeää, että niiden tarpeellisuus selvitetään syksyn puolustuspoliittisessa selonteossa.
Jos suojat ovat aikansa eläneitä, niin kuin on aihetta olettaa, tulee niiden rakentamisvelvoite poistaa. Samalla on syytä pohtia, mikä on oikea tapa suojata kansalaisia niitä todellisia uhkia vastaan, joiden kohteeksi saattaisimme joutua.