Väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin on edennyt Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa, vaikka emme olekaan tämän kehityksen kärkimaita. Kaupungeissa ja taajamissa elää jo suuri osa väestöstä.
Kansantaloudelle välttämättömät tuotannonalat ovat kärsineet tapahtuneesta muutoksesta, sillä tyypillisiin maaseutuelinkeinoihin kuuluva ruuantuotanto on jatkuvasti supistunut ja kotimaisen energian käyttöönotto on pysähtynyt. Näiden alojen heikko kehitys rasittaa kansantaloutta. Samaan aikaan työttömyydestä on muodostunut sitkeä ja pitkäaikainen ongelma.
Ruuantuotanto on hiipunut vähitellen, ja käyttämistämme maitotuotteista on jo toinen puoli ulkomailla tuotettuja. Kalliimpien tuotantokustannusten vuoksi emme ole kilpailukykyisiä, eikä ruuan puhtauskaan ole riittävä kilpailuvaltti kansainvälisessä kaupassa. Oman tuotannon supistuessa emme pysty enää olemaan varmoja ostamamme ruuan puhtaudestakaan.
Myös ilmastonmuutos on vakava uhka elintarviketuotannolle: luonnonvarakeskus kehottaa kaikkia maita varmistamaan oman tuotantonsa, koska kuivuus, hirmumyrskyt ja tulvat saavat aikaan sen, että kymmenen vuoden kuluttua ruokaa ei saa ostaa mistään. Tänä kesänä toteutuva kato näyttänee jo, mihin ollaan menossa.
Suomen käyttämästä energiasta tuodaan toinen puoli ulkomailta, pääasiassa öljyä, hiiltä ja maakaasua. Fossiilienergia on suosiossa, ja sille maksetaan meilläkin korkeampi kansallinen tuki kuin uusiutuvalle energialle. Olemme mukana kansainvälisessä käytännössä: fossiilienergialle maksettiin vuonna 2010 maailmassa tukea kaikkiaan 570 miljardia dollaria ja uusiutuvalle 60 miljardia.
Tutkijat ovat osoittaneet, että Suomessa voitaisiin koko energiantarve täyttää kotimaisella uusiutuvalla tuotannolla. Siitä on huomattava osa maanomistajilla, ja liikennekäyttöön vapautuvalla peltokasvustolla ajaisi jo kolmasosa maan autokannasta. Määrä vastaa viittätoista terawattituntia, suuren ydinvoimalan vuosituotantoa. Metsästä noita voimaloita löytyisi enemmän.
Puunkäytössäkin riittää ongelmia. Metsäteollisuus ostaa osan tarvitsemastaan puusta ulkomailta ja maksaa siitä 52 euroa kuutiolta. Kyse on täysin tarpeettomasta tuonnista, sillä sen tarkoitus on vain pitää kurissa kotimaiset hinnat – kotimaisesta mäntykuidusta metsänomistaja saa vain 32 euroa.
Lisäksi puun käyttöä on rajoitettu politiikan keinoin. Sen energiakäyttö on kyseenalaistettu ja monet puulla toimivat lämpökeskukset ovat siirtyneet sen vuoksi hiileen.
Kaikesta käyttämästämme energiasta on siten toinen puoli täysin ulkolaista fossiilienergiaa. Kun otetaan vielä huomioon käyttämämme epävarma ja vaikeasti hallittava ydinvoima, täysin omaa tuotantoa on vain 40 prosenttia. Omia runsaita energiavarojamme jää siis käyttämättä.
Vielä eräs ongelma on suurtyöttömyys, eikä se suinkaan ole ongelmista vähäisin. Virallisten tilastojen mukaan meillä oli vielä pari vuotta sitten 300 000 työtöntä, ja kun lukuun otetaan kaikki pätkätyölliset, lukumäärä nousi ainakin puoleen miljoonaan. Nyt virallinen lukumäärä on 200 000.
Työttömyyteen liittyy vakavia ihmisarvon loukkauksia. Väsyneiden ja sairaalloisten työttömien kuntoutukseen on otettu myös täysin terveitä ammattilaisia, jotka ovat hankkineet osaamisensa pitkillä ammattiopinnoilla. Heitäkin on ”koulutettu” – kouluttajina työvoimaviranomaiset, joilla ei ole näille oppilaille mitään annettavaa. Koulutuksessa he ovat tehneet omaa ammattityötään, mutta työtulot on siirretty muun yhteiskunnan käyttöön.
Long Play -verkkojulkaisu on tilastoinut henkilömäärät ja siirretyt rahasummat. Tällä tavoin riistettyjä ihmisiä oli pari vuotta sitten lähes satatuhatta, ja heiltä vietiin rahaa useita miljoonia. Eräskin henkilö oli koulutuksessa pari vuotta, ja omalle tilille jäi yhdeksän euroa päivältä.
Näihin vakaviin häiriöihin olisi eduskunnan ja kaikkien päättäjien viimeinkin herättävä.
Erkki Raudaskoski
Rovaniemi
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.