Suomen kahtiajako kiihtyy. Kaupungistuminen on Suomessa oikeastaan vasta lähdössä käyntiin. Muuttajat ja talouskasvu keskittyvät entistä pienemmälle alueelle. Eteläisen Suomen ulkopuolella menestyjiä ovat lähinnä Oulu, Seinäjoki, Jyväskylä ja Kuopio.
Suurimmat kaupungit kasvavat koko ajan, mutta muualla haja-asutusalueilla väestö harvenee ja harmaantuu. Vahvat väestökeskittymät vahvistuvat ja heikot alueet heikkenevät entisestään.
Muuttoliikettä tutkinut valtiotieteen tohtori Timo Aro on osoittanut, että väestömuutosten perusteella vain 13 Suomen 71 seutukunnasta voidaan lukea alueisiin, jotka ovat kiistattomia dynaamisia menestyjiä. Peräti 85 prosenttia väestönlisäyksestä kohdistuu suuriin kaupunkeihin. Myös työssäkäyntialueen sisällä siirrytään parempaan paikkaan.
30 viime vuoden aikana Oulu on pystynyt kasvattamaan vetovoimaansa jokaisella viisivuotiskaudella, paitsi vuosina 2005-2010, jolloin se tippui seitsemännelle sijalle. Oulu oli neljännesvuosisadan toiseksi vetovoimaisin alue. Oululla ei silti ole vieläkään aihetta synkkyyteen, sillä alue on edelleen erittäin vetovoimainen.
Vetovoimaisimmaksi seutukunnaksi on noussut Seinäjoki, jonka lähtöasetelmat hyviä liikenneyhteyksiä lukuun ottamatta eivät ole olleet kummoiset. Alueelta on kuitenkin löytynyt luovia ideoita, poliittista tahtotilaa, koulutukseen panostamista ja yrittämisen mentaliteettia, joka nyt poikii keskelle Etelä-Pohjanmaata uutta elinvoimaa.
Oulun menestys puolestaan on pitkän aikavälin ja monen tekijän, jopa onnekkaan sattuman summa, josta yliopiston perustaminen ei ole vähäisin. Keskittymiskehitys lepää pitkälti tällaisen onnekkaan alkuedun varassa.
Tästä alkaa myönteisen kehityksen kierre, joka lisää alueen vetovoimaisuutta, vaikuttaa väestökehitykseen, tuo uutta kasvua, kehitystä ja luo tulevaisuudenuskoa. ICT-kasvun kierre poiki Ouluun kansainvälisille markkinoille suuntautuvaa tuotantoa ja kilpailukykyä. Nokian globaali notkahtelu aiheuttaa nyt vastaavasti nikottelua.
Vaikka kvanttihyppy on vielä ottamatta, se ei estä Oulun seutua tekemästä strategisia valintoja ja päätöksiä, joilla demografista ja rakennettua etua voidaan vahvistaa. Tällaisia päätöksiä on myös tehty, joten perusta on hyvässä kunnossa.
Seutukehityksestä on joka tapauksessa pääteltävissä, että kaupunkimainen kehitys on vasta lähtökuopissaan. Julkisessa retoriikassa tavoitellaan alueiden tasapuolista kehittämistä ja koko Suomen asuttuna pitämistä.
Sillä välin muuttoliike valuu kohti eteläistä Suomea ja muualla Suomessa kohti muutamia vetovoimaisia kaupunkeja. Kehitystä on vaikea muuttaa tai murtaa.
Seutukehitys aiheuttaa harmaita hiuksia puolueille, jotka pitävät kynsin hampain kiinni siitä, että koko Suomi pidetään asuttuna ja että myös muualla kuin kaupunkikeskuksissa pitää voida asua hyvien palvelujen äärellä.