Anna Kortelainen: Päivä naisten paratiisissa. WSOY 2005.
Piispa Rimpiläinen ja muut kirkonmiehet ovat viime vuosina siunailleet kauppakeskuksia. Jos piispat siunaisivat kaikki kulutushelvetit, niin kiirettä pitäisi näinä päivänä.
Jumalan ja shoppailun yhdistäminen ei ole kuitenkaan joku postmoderni armon tavoittelun idea. Jo ensimmäiset tavaratalot 1800-luvun lopulla jäljittelivät arkkitehtuurisesti katedraaleja - niillä pyrittiin luomaan kirkkomaista arvokkuutta ja temppeliä teollisille massatuotteille.
Massakulutuksen "keksinnöt" ovat melkein järjestään amerikkalaisperäisiä. Poikkeuksen tekee hypermarkettien ja megakauppakeskusten äiti, tavaratalo.
Ranskalaiset rakensivat ensimmäisen tavaratalon, Au Bon Marchén, Pariisiin 1872. Sen suunnitteli Gustave Eiffel.
TaidehistorioitsijaAnna Kortelainen vaeltelee tutkimuksessaan monen osaston läpi. Tavaratalon yleisen historian lisäksi tarkastellaan erikseen kosmetiikkaa, naisten alusvaatteita, valmisvaatteita, kodinsisustusta, alennus- ja sesonkimyyntiä, myymäläetsiviä, henkilökuntaa ja ravintoloita.
Oman kappaleensa saavat myös lasten- ja miestenvaatteet. Mutta ennen kaikkea, tavaratalot ovat naisten hyödykeparatiisi. Se on ensimmäinen tila, missä naiset saattoivat säädyllisesti esiintyä julkisesti ilman miestä.
Vaikka naisnäkökulma on enemmän kuin perusteltua tällaisessa teoksessa, välillä muodikkaat naistutkimuksen lähestymistavat tökkivät.
Esimerkiksi miesten herrasmiestavat olisivat olemassa vain hillitsemään heidän moukkamaisuutta ja aggressiivisuutta naisia kohtaan! Myös asenne tuulipukutavisten kauppakeskuksia ja marketteja kohtaan, joissa miehetkin käyvät, on varsin helsinkiläiselitistinen.
Kortelaisen teos onkin enemmän essee kuin analyyttinen tutkimus. Tyyli ärsyttää välillä mutta sillä on myös ansionsa. Kortelaisen kieli on todella sujuvaa ja assosioivaa. Lisäksi kieltä rikastuttavat lukuisat lainaukset tavarataloja käsittelevistä romaaneista, tärkeimpänä Emile Zolan useasti suomennettu Naisten paratiisi, josta kirjan nimikin.
Vahvimmillaan Kortelainen on omaan alaansa liittyvissä kappaleissa, kun hän analysoi esimerkiksi tavaratalojen arkkitehtuuria, sisustusosastoa ja näyteikkunoiden somistusta.
Hieman yllättäen myös tavaratalojen henkilökuntaa ja heidän työolojaan käsittelevä kappale onnistuu: hyvin kirjoitettua sosiaalihistoriaa.
Ranskalaisten, englantilaisten, amerikkalaisten ja ruotsalaisten tavaratalojen rinnalla Kortelainen kuljettaa läpi kirjan mukana myös Suomen ensimmäistä varsinaista tavarataloa, 1930 avattua Stockmannia.
Heikoimmillaan Kortelainen on käsitellessään shoppailua. Hän ei tuo mitään uutta tuohon koko ajan tärkeämpään kulutuskulttuuriin ilmiöön, mitä kulutustutkijat ja suomalaiset sosiologitkin eivät olisi jo moneen kertaan ja paljon paremmin kirjoittaneet.
Klassikot käsitellään heikosti. Walter Benjaminia ja Charles Baudelairea toki siteerataan, mutta Thorstein Veblen oli pelkkä tietämätön sovinisti ja Georg Simmel hädin tuskin mainitaan.
Shoppailu kuluttamisen muotona liittyy elimellisesti tavarataloon ja jopa koko modernin ihmiseen elämänmenoon, joten ilmiö täytyy perusteellisesti määritellä.
Päivä naisten paratiisissa on monipuolinen, upeasti kirjoitettu ja ennen kaikkea kuvitettu teos. Etenkin Au Bon Marchén pohjapiirrokset ja valokuvat ovat havainnollisia ja valaisevia.
Muutenkin kustantaja on nähnyt todella paljon vaivaa kirjan taitossa. Niin ja kirjaa voi suositella myös miehille. Itse uskon saavani paljon enemmän elämyksiä kun taas eksyn joulun alla naisten alusvaateosastolle.