Krista Innanen vastaa haastattelukysymyksiin keinutuolissa istuen, keskeneräisiä kansallispuvun vaatteita ommellen ja vielä tyttönimellään. Jutun ilmestyessä hän on jo rouva Kuusela ja saanut vihkisormuksen nimettömäänsä.
Kansallispuvunkin oli syytä olla viimeistelyä myöten valmiina, koska sillä oli tärkeä tehtävä hääasuna. Myös sulhanen pukeutui kansallispukuun.
"Suunnittelin kansallispuvun valmistusta vuosia ja aloitin sen syksyllä 2003. Ajattelin, että se päällä olisi hienoa mennä naimisiin. Tepon kosittua asuvalinta tuli ajankohtaiseksi ja hänkin innostui näistä puvuista", Krista kertoo.
Näpertämisestä tykkäävä morsian ompeli valtaosan saumoista ja yksityiskohdista käsin. Vain muutama piiloon jäävä sauma on ommeltu koneella. Kankaat on muuten ostettu, mutta Tepon liivikankaan Krista kutoi itse. Vyötärölle solmittava pirtanauha ja paidan napit ovat myös käsin tehtyjä.
"Näissä asuissa on niin monta osaa, että kun yksi on kyllästyttänyt, olen tehnyt toista. Jos teen itse kansallispuvun, haluan tehdä sen kunnolla ja nimenomaan käsin. Välillä olen liiankin tarkka."
Teppo ompeli oman asunsa housuja, tosin suurpiirteisemmin koneella ja kävi sovittamassa vaatteita Oulun kansalaisopiston kurssilla. Krista näki parhaaksi opetella pukujen valmistusta ohjatusti ja kiittelee kurssia, jolla on voinut kysyä tyhmiäkin.
Morsian kantaa kihlasilkkiä
Kristalla on Peräpohjolan ja Tepolla Rovaniemen puku. Kristan kotiseudulla Torniossa olisi ollut useampikin perinteinen pukumalli. Lopulliseen valintaan vaikuttivat Peräpohjolan puvun värikkyys ja se, että malli oli tuttu hänen äitinsä yltä.
Häävieraita kehoitettiin pukeutumaan kansallispukuihin, jos sellainen kaapista löytyy. Muista Peräpohjolan pukuun sonnustautuneista naisista Krista erottui valkoisella huivillaan. "Tähän kuuluisi oikeasti oranssiruutuinen huivi. Minulla on kuitenkin valkea huivi, jonka Teppo osti kihlasilkiksi. Myös Teppoa avustava bestman ompelee itselleen kansallispuvun juhla-asuksi. Kaikilla ei tietenkään ole tämän tyyppisiä vaatteita eikä se haittaa."
Häät olivat tyyliltään perinteiset ja joitakin ratkaisuja on pohdittu kansallispuvut lähtökohtanaan. Riisin sijasta hääparin päälle lensi vieraiden käsistä ruista, juhlapaikkana oli vanha hirsitalo, musiikki oli valittu tyyliin sopien ja pöytiin tehtiin esitteet, joissa kerrotaan kansallispukujen historiasta ja hääperinteistä.
Ihastusta ja ihmetystä
Sekä sulhanen että morsian kokevat omat juurensa tärkeiksi ja korostavat kotiseutua mielellään häävaatteissaan. Valinnan mielekkyyttä lisää se, että kansallispuku on ajaton ja sitä voi käyttää erilaisissa juhlissa vuosikymmenien ajan.
Krista kertoo joidenkin ystävien ja sukulaisten arvanneen, että kansallispuku valmistuu hääjuhlaan. Monet ovat ihastelleet kauniita vaatteita ja perinteiden vaalimista. Jonkin verran on tullut kummeksuntaa, miksei nainen hyödynnä ainutkertaista tilaisuutta viettää päivä prinsessana. Se ei ole kuitenkaan tuntunut omalta jutulta. "Jos lukuisia työtunteja ei laske, naisen kansallispuvun itse ompeleva säästää yli puolet ostopuvun hinnasta. Laadukkaista materiaaleista tehden tällainen asu maksaa noin 500-600 euroa. Huonoja kankaita ei kannata käyttää, ettei työ mene hukkaan", Krista kertoo.
Tepon puvun hinnaksi tuli noin kolmesataa euroa. Tosin samanlaisen summan sai pulittaa vielä erikseen näyttävästä, pronssikoristeisesta vyöstä.