"Suomalaisessa kasvatuksessa ovat voimakkaita luonteenpiirteitä kateus ja ujous. Molemmista piirteistä olisi tietoisesti taisteltava vapaaksi. Nimenomaan ujous on tyypillisempää Pohjois-Suomessa kuin Etelä-Suomessa ja tämä vaikeuttaa koko yhteiskuntaa ajatellen jopa maamme kehittymistä kansainvälisessä kilpailussa."
Näin sanoi Oulussa Tuiran kirkossa kasvatusaiheista esitelmää pitänyt professori Ole Wasz-Höckert lokakuussa 1970. Lainaus löytyy esitelmätilaisuudesta kertoneesta uutisesta Kalevasta.
Vaikka tuo tietoinen taistelu on ollut käynnissä, ei professorin näkemää ongelmaa ole edelleenkään selätetty. Suomalainen on ujo ja vaatimaton.
Oma elämänkulkuni on ollut sillä tavoin rikas, että olen saanut asua ja elää monessa kolkassa Suomea. Tutuiksi asuinpaikkoina ovat tulleet Kanta-Häme ja Pirkanmaa, Uusimaa ja Etelä-Karjala, Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa. Työn ja vapaa-ajan aktiviteettien kautta reviiri on laajentunut vielä Etelä- ja Pohjois-Savoon sekä Pohjois-Karjalaan.
Olen huomannut, että vaikka meitä on vähän, vaikuttavat niin sanotut heimoerot yhä keskuudessamme. Eri puolilla maata vallitsee hiukan erilainen henkinen ilmapiiri ja ihmisten temperamentti.
Siinä missä eteläkarjalainen ottaa leppoisasti ja iloisena vieraan vastaan, on hämäläinen ja pohjoispohjalainen varautuneempi. Tutuksi ja ystäväksi tulo on kuitenkin helpompaa täällä läntisellä laidalla Suomea. Itäsuomalaisten vieraanvaraisuus on tehokas muuri, jonka läpi pääseminen vie aikansa. Pohjois-Pohjanmaalla homma on suoraviivaisempaa, eikä ystävyyden tai tuttavuuden tasoa tai syvyyttä tarvitse arpoa.