Tekstiili- ja vaatetusteollisuus on toimialoista ensimmäisiä, jotka ovat joutuneet sopeutumaan globalisaation pyöritykseen.
"Vielä 1960-luvulla Suomi itse oli halvan työvoiman maa, ja varsinkin Pohjanmaalle sijoittui paljon ruotsalaisia tekstiili- ja vaatetusalan tehtaita", Nanso Groupin toimitusjohtaja Pertti Lahervuori kertaa.
Suomessa ala työllisti Tekstiili- ja vaatetusteollisuus ry:n toimitusjohtajan Matti Järventien mukaan parhaimmillaan lähemmäs 70 000 palkansaajaa, 1970-luvun puolivälissäkin vielä noin 60 000 työntekijää. Neljä vuotta sitten alan palkansaajien lukumäärä putosi Suomessa alle 10 000:n.
"Työllä on taipumus mennä sinne, missä se edullisimmin tehdään", Järventie myöntää.
Järventien mukaan kansainvälinen työnjako nosti päätään jo Euroopan vapaakauppaa-alueen Eftan aikoina, ja EU:n -aikana suuntaus on vain vahvistunut. "Suomalainen tullikäytäntö on myös suosinut sitä, että tänne on saanut pitkään tuoda edullisesti tavaraa eri maista. Se on osaltaan syönyt kotimaisen tuotannon kannattavuutta", hän sanoo.
Työvoimakustannusten kasvaessa alan suomalaisyritykset alkoivat siirtää tuotantoaan ensi vaiheessa eteläiseen Eurooppaan, kuten Kreikkaan ja Portugaliin. Kustannusten noustua myös näissä maissa työ on siirtynyt entistä idemmäs, kuten Baltiaan, Venäjälle, Intiaan, Kiinaan ja muihin Kaukoidän maihin.
"Ja seuraavaksi varmaankin Afrikkaan", Nanson Lahervuori ennustaa.
Järventie arvioi, että Suomessa jäljellä olevat tekstiili- ja vaatetusalan yritykset ovat pääosin aikamoisen koulun käyneitä ja siksi terveellä pohjalla. Alan tuotannon bruttoarvo oli toissa vuonna 1,13 miljardia euroa, ja ala työllisti vajaat 9 000 henkilöä Suomessa.
"On vaikea uskoa, että toimiala tästä enää hirveästi Suomessa laajenee, mutta tyytyväinen voi olla, jos se pysyy edes entisellään", Matti Järventie sanoo.