Maija-Liisa ja Seppo Härkönen kantavat laatikoita varastoon ja varastosta pois. Yksi huone heillä on täynnä vaatteita, joita he ovat tällä viikolla valikoineet Viroon vietäväksi vajaan kuukauden päästä.
Härköset ovat auttaneet virolaisia köyhiä lapsia ja perheitä yli 20 vuotta. He ovat vuosien saatossa saaneet ympärilleen Oulun seudulta vakioporukan, joka tuo käytettyä hyväkuntoista vaatetta ja muuta tavaraa Härkösille Viroon vietäväksi.
Yksityisten ihmisten lahjoitusten lisäksi Härköset saavat jonkin verran tavaraa myös erilaisilta laitoksilta. Esimerkiksi Lohipadon koulu on lahjoittanut tavaroita, ja jotkut sairaalat ovat luovuttaneet vanhoja, mutta vielä käyttökelpoisia apuvälineitä, kuten pyörätuoleja. Aurinkokodin vanhukset lahjoittivat hiljattain lapsille kutomiansa lämpimiä tilkkutäkkejä.
Avustukset viedään nykyisin Tarton kristilliseen nuorisokotiin, josta ne jaellaan talon omille asukkaille sekä ympäristössä muille apua tarvitseville perheille.
Matkustamista tavaroiden keskellä
Seuraava reissu on 29. huhtikuuta, jolloin matkaan lähdetään pienemmällä ryhmällä kuin aikaisemmin. Maija-Liisa Härkönen sanoo, että mukaan ei oteta täyttä lastia matkustajia, jotta matkustamoonkin mahtuu mahdollisimman paljon tavaraa.
"Monilla aikaisemmilla reissuilla onnikassa on jouduttu istumaan tavaralaatikoiden keskellä. Niin taitaa käydä nytkin", Maija-Liisa Härkönen naurahtaa.
Päähenkilönä matkalla on piispa Olavi Rimpiläinen puolisoineen. Piispan on määrä kastaa ristiretkeksi kutsutulla matkalla 25 eri ikäistä entistä katulasta. Osa varttuneimmista myös konfirmoidaan. Lapset itse pyytäneet suomalaisilta, että heidät kastettaisiin.
Maija-Liisa Härkönen sanoo, että Tallinnassa risteilyllä käyvä turisti ei voi tietää kokonaistilannetta, mikä Virossa vallitsee. Köyhyys ja eriarvoisuus eivät näy hienojen kauppojen keskeltä kukoistavassa keskustassa. Maaseudulla ja lähiöissä eletään aivan eri tavalla.
Seppo Härkösen mielestä Viron näennäisen kehityksen alta paljastuvat entistä suuremmat epäkohdat. Kun pieni osa väestöstä rikastuu, tuloerot kasvavat entisestään.
Maija-Liisa Härkönen matkustaa Viroon muutaman kerran vuodessa ja Seppo Härkönen hieman harvemmin.
Vuosien varrella tarttolaisia katulapsia on pyritty saamaan kaduilta ja onnistuttukin siinä: nyt lapset ovat asettuneet kristilliseen nuorisokotiin, eivätkä he ole enää kaduilla.
Nuorin heistä oli seitsemänvuotias ja vanhimmat 18-vuotiaita. Maija-Liisa Härkönen on ollut houkuttelemassa poikansa Jonin kanssa heitä piiloistaan McDonald´s -aterioiden avulla. Lapset pelkäsivät poliiseja ja sosiaaliviranomaisia niin, että pysyttelivät piilossa.
Entisiä katulapsia on käynyt myös Oulun seudulla. Ehdoton vaatimus on ollut, että ei saa hairahtua huonoille teille, tai mahdollisuus matkaan menee.
Maaherra hävisi kuin tuhka tuuleen
Kirkon ulkomaanavun Eurooppa-suunnittelija Aaro Rytkönen sanoo, että virallisen avustamisen määrä on ollut laskusuunnassa sitä mukaa, kun Virossa on elintaso noussut. Yksityisten ihmisten antamien lahjoitusten määrää on kuitenkin mahdotonta tietää, samoin sitä, kuinka paljon apua annetaan niistä seurakunnista, joilla on Virossa ystävyysseurakunta.
Seppo Härkönen sanoo, että Viron vapautuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen ei muuttanut heidän toimintaansa merkittävästi. Selvin asia oli kaikenlaisten tullimuodollisuuksien helpottuminen.
Vanhan järjestelmän aikana Härköset kutsui maahan Tarton maaherra.
"Kun järjestelmä romahti, hän menetti virkansa, eikä häntä ole sen jälkeen näkynyt", Maija-Liisa Härkönen toteaa.