Helsinkiläisen kirkkokahvilan aulassa lojuu röykkiö täysiä vaatepusseja. Seinien vierustoilla taas odottaa tyhjiä pahvilaatikoita, joiden yläpuolelle teipatut tekstit osoittavat, mitä mihinkin laatikkoon on tarkoitus pakata. Tuonne ulkotakit, tänne miesten kengät, rikkinäiset vaatteet kauempana käytävässä lojuvaan laatikkoon.
Vaatekeräys turvapaikanhakijoiden hyväksi alkoi varsinaisesti maanantaina, mutta jo viikonloppuna tuotiin 150 kassillista vaatteita, kertoo kirkkoherra Juha Rintamäki.
- Ihan mahtavaa, että ihmiset ovat innostuneet tällä tavalla jo ennakkoon, sanoo Riitta Salonen, joka on tullut kahden lapsenlapsensa kanssa auttamaan vaatteiden lajittelussa.
Salonen on tehnyt vapaaehtoistyötä aiemminkin. Tällä kertaa auttamishaluun vaikutti erityisesti valokuva merimatkalla hukkuneesta syyrialaislapsesta.
Vaatteita viikkaava Tiia Virtanen kertoo olevansa ateisti, mutta osallistuvansa silti välillä lähiseurakunnan toimintaan.
- Ja ainakin tästä tulee yksittäiselle ihmiselle sellainen tunne, että tekee jotain konkreettista ja hyödyllistä, eikä vain jaa Facebookissa kuvia ja tekstejä.
Ehjää ja puhdasta
Rintamäki ja pastori Marjut Mulari muistuttavat, että ihmisten toivotaan lahjoittavan vaatteita, joita he itsekin käyttäisivät. Rintamäen mukaan ei ole tarkoitus, että kaapeista tyhjennetään kaikki krääsä ja lahjoitetaan se keräykseen.
Mularia on pakolaiskriisiin liittyvässä keskustelussa häirinnyt se, että turvapaikanhakijoiden vaatetukseen ja esimerkiksi heidän älypuhelimiinsa kiinnitetään niin paljon huomiota.
- Nämä ihmiset voisivat miettiä, mitä itse ottaisivat mukaan, jos joutuisivat lähtemään kodeistaan. Puhelin on varmaan se ensimmäinen asia.