Vanhoja vaatteita vastaanottaville tahoille kevät on kiireistä aikaa. Kierrättämiseen liittyy yksi suuri ongelma: kierrätyskeskuksiin päätyy paljon käyttökelvotonta tekstiilitavaraa, jonka käsittely syö rajallisia voimavaroja kohtuuttomasti.
Yksittäisestä vaatekappaleesta muodostuu liian usein kiusallinen kuluerä.
"Maalis- ja huhtikuun aikana meille tuli 3 500 vaatekiloa. Tästä määrästä 2 000 kiloa päätyi myyntiin ja loput kärrättiin omalla kustannuksella kaatopaikalle", ylivieskalaisen työvalmennus- ja kierrätyskeskus Sytykkeen Terttu Nurmenniemi summaa.
Jätekuluihin uppoaa pitkä penni
Vaatteiden vastaanotossa työskentelevää Nurmenniemeä tilanne harmittaa. Paikallisen jäteyhtiön käsittelyhinta yhdelle vaatejätekilolle on reilut 11 senttiä.
Sytykkeen kaltaista pientä toimijaa menoerä rasittaa. Kahden kuukauden jätekäsittelylasku on noin 170 euroa.
"Vaatejätteen käsittelyllä on vaikutus myymälämme kannattavuuteen."
Nurmenniemi kiittelee ihmisten kierrätysinnostusta, mutta toivoo kotitalouksien vaatelajitteluun tarkkuutta. Nyrkkisääntö on yksinkertainen.
"Meille kannattaa tuoda vain sellaisia vaatteita, joita voisi kuvitella itse ostavansa", Nurmenniemi linjaa.
Vaatteista suurin osa ei kelpaa myytäväksi
Vaatejäteongelma on tuttu myös Pelastusarmeijan väelle. Oulun alueella vaatteiden keräämisestä vastaava Matti Arhippainen laskee, että saapuvasta vaatetavarasta vain 20-30 prosenttia päätyy lopulta myyntiin.
"Kyse on tämän alan ikävästä vitsauksesta. Meillä uppoaa vuositasolla jätekuluihin noin 20 000 euroa", Matti Arhippainen paljastaa.
"Kun ajattelee toiminnan mittasuhteita, on kyse valtavista summista."
Moni hyväntahtoinen vaatelahjoittaja kuvittelee, että myös rikkinäiset tai kuluneet vaatteet otetaan mielihyvin vastaan. Kriisikohteissa - esimerkiksi maanjäristysalueilla - ihmiset kamppailevat luonnonoloja vastaan vaatimattomassa varustuksessa.
"Ei sinne voi rikkinäisiä vaatteita laittaa. Laadun on oltava kohdallaan", Terttu Nurmenniemi sanoo painokkaasti.
Toisaalta kyse on rahasta. Vaatteiden kuskaaminen maksaa.
"Meiltä on lähtenyt vaatteita Venäjälle ja Mosambikiin, mutta rahtikulut ovat kalliita", Matti Arhippainen summaa.
Asetelma heijastuu myös Sytykkeen toimintaan. Vaatteita kehitysmaihin toimittava UFF haki vielä jokin aika sitten vaatetäydennyksiä Ylivieskasta. Kuvio on rauennut kaikessa hiljaisuudessa.
"Ilmeisesti syy oli kustannuksissa", Terttu Nurmenniemi epäilee.
Sytykkeen vastaanottopisteeseen virtaa vaatteita tasaiseen tahtiin. Osa vaatteista tulee muovipussissa, osa suurissa jätesäkeissä. Nurmenniemen ja tämän kollegoiden tehtävä on raaka. Tunteilulle ei ole sijaa, kun tekstiilit erotellaan myynti- ja tuhoamiskelpoisiin artikkeleihin.
Toisinaan Nurmenniemi nappaa hyllystä sakset ja leikkaa jätteeksi lajitellusta takista vetoketjun irti. "Vetoketjuja ja nappeja myymme yllättävän paljon."
Todellinen testiin Sytykkeen väki joutuu tulevana kesänä. On mahdollista, että vaatteiden vastaanotto joudutaan keskeyttämään hetkellisesti. "Lomakaudella töissä on vähemmän ihmisiä", Nurmenniemi perustelee. Vaikka pussien ja säkkien sisältö on usein jätemateriaalia, näkee Nurmenniemi tilanteessa myös paljon hyvää. Ihmisten auttamishalu on myönteinen merkki.
"Ja valistus menee pikkuhiljaa perille. Jätetavaran määrä on ollut laskussa", hän kiittelee.