Heinäkuussa 66 vuotta täyttävä "eläkeläinen" Juha Väätäinen vaihtoi kuluvan vuoden alussa kirjansa Espanjan Malagasta takaisin Helsinkiin.
Julma-Juhasta ei tullut maalisvaaleissa keskustan helsinkiläistä kansanedustajaa, mutta se ei liiemmin työlahjakkaaksi itseään nimittävää Väätäistä harmittanut. Espanjassa taidemaalariksi itsensä koulinut Väätäinen tarttui pensseliin ja alkoi maalata ensimmäistä kertaa urallaan koti-Suomen kevätvalossa.
"Järjestelin asioita viikon verran vaalien jälkeen ja sitten ryhdyin maalaamaan. Maalasin Helsingissä 8-12 tuntia päivässä, kuutena päivänä viikossa", Väätäinen kertoo kesägalleriassaan Piippolan Leskelässä.
Maanantaina Kairanmaan talossa sijaitsevassa Väätäisen kesägalleriassa avatussa näyttelyssä on Väätäiseltä esillä sekä vanhoja Espanjan-tuliaisia että 14 keväällä maalattua uutta työtä. Helsingin ateljeessa on syntynyt maisemia taiteilijalle tutuista ja rakkaista Lapin maisemista: Äkäsjoelta, Jerisjärveltä, Kitkalta, Oulangalta.
"Lempivärini ovat punainen ja keltainen, mutta nyt näissä töissä näkyy suomalaista sinistä ja valkoista. Ei paljon muita väriä, mitä nyt Jerisjärven koivikoissa hieman punaa."
Vahvalle koloristille, Espanjan punaiseen ja keltaiseen ihastuneelle Väätäiselle muutos on ollut merkittävä.
"Malagassa valo on aivan erilaista kuin täällä Suomessa. Valo on pehmeää, mikä näkyy siellä maalatuissa töissä ja niiden väreissä. Keltaista, punaista, vahvaa vihreää ja vahvaa sinistä. Mutta Suomessa työskentely on ollut erittäin antoisa ja mukava työprosessi. Kun aiheet ovat olleet mieluisia, niin taulujen synnyttämisessä ei ole ollut mitään vaikeutta", sanoo Väätäinen.
Avajaiset
kahteen otteeseen
Piippolan kesän jälkeen Väätäinen alkaa maalata Helsingin syksyisessä valossa, mikä on miehelle jälleen uusi kokemus.
Mutta syksyyn on vielä pitkä aikaa eikä työlahjakkaan kesä suinkaan kulu laiskotellessa.
Toista kesää Leskelässä kesägalleriaa pitävä Väätäinen on tänä vuonna tuonut Piippolaan myös vierailevia taiteilijoita eli nuoren polven kuvanveistäjän Mika Lakan ja tunnetun naivistin, 75-vuotiaan professori Tuomas Mäntysen.
Lakan työt ovat esillä maanantaista alkaen, mutta Mäntysen teokset nostetaan näytille Kairanmaan talon seinille 8. heinäkuuta, jolloin vietetään kesägallerian uusavajaisia.
"Ihmisten mahdollisuus tulla näyttelyyn on kesäkuussa paljon rajallisempi kuin heinäkuussa. Halusin liittää avajaisiin myös teatteria, ja kun paikallinen kesäteatteri Kepitys on tänä vuonna telakalla, niin sain helsinkiläisen Valtimonteatterin tänne heinäkuun uusavajaisiin. Pentti Haanpäästä emme luovu tälläkään kertaa. Valtimonteatteri esittää Haanpään Noitaympyrän, ja siitä tulee huikea esitys", Väätäinen lupaa.
Unelma ja
sen toteutus
Väätäinen korostaa sekä urheilussa että taiteen teossa suunnitelmallisuutta ja kontrollia, jotta unelmat voivat toteutua.
Urheilussa Väätäisen päämäärä oli selkeä: hän halusi nähdä, mihin rahkeet riittävät.
"Rahkeet kestivät Euroopan parhaaksi urheilijaksi, ja ne kestivät sellaiseksi legendaksi, jolla on myös aukot ja heikkoudet. Tykkään siitä."
Taiteilija-Väätäisen unelma ei ole vielä niin kirkkaana mielessä, mutta se on selvä, ettei tekijämies tyydy vähään tälläkään elämänalueella.
"Haen taiteesta jotain vastaavaa kuin urheilusta. Suoritusta, joka tuottaa mielihyvää muille ja samalla myös itselleni. Sellaista suoritusta, jota ei voi jäljentää. Aion jäädä taiteilijana historiaan muodolla tai toisella. Onko se yksi suuri teos vai onko se sarja, joka elävöittää vuosisatoja. En osaa sitä vielä sanoa", myöntää Juha Väätäinen.