Linnan juhlat: Oulun teat­te­rin Alma Leh­mus­kal­lio tiesi heti, kenen luo­muk­seen haluaa pu­keu­tua

Laskettelu: Rus­ko­tun­tu­ril­la las­ke­tel­laan jo täyttä häkää – Köyk­ky­ris­sä odo­tel­laan vielä lunta ja pak­ka­sia

Joko luit tämän: Raa­tis­sa ko­mei­le­va pop­pe­li­veis­tos kärsi oman elä­män­sä met­su­rin ti­hu­työs­tä

Mainos: Kalevan joulutarjous: Kaleva Digi + Lehti 2 kk vain 49,90 euroa, tilaa tästä!

Vaasa oli ennen Ni­ko­lain­kau­pun­ki ja Au­rin­ko­lah­ti Mus­ta­lah­ti – pai­kan­ni­miä ei kui­ten­kaan pidä muuttaa hep­poi­sin pe­rus­tein

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) haluavat muuttaa Helsingin Leninin puiston nimen, koska Lenin oli bolševistinen tyranni. Kuinka helposti paikannimen voi vaihtaa?

Viralliset paikannimet otetaan käyttöön viranomaispäätöksellä. Sellaisia ovat esimerkiksi teiden ja katujen, kuntien ja kaupunkien nimet.
Viralliset paikannimet otetaan käyttöön viranomaispäätöksellä. Sellaisia ovat esimerkiksi teiden ja katujen, kuntien ja kaupunkien nimet.
Kuva: paula hakala

Kulttuuriministeri Sampo Terho (sin.) ja puolustusministeri Jussi Niinistö (sin.) haluavat muuttaa Helsingin Leninin puiston nimen, koska Lenin oli bolševistinen tyranni. Kuinka helposti paikannimen voi vaihtaa?

Nimet opastavat, rakentavat paikan identiteettiä ja muistuttavat paikallishistoriasta. Kun paikoille suunnitellaan nimiä, on suotavaa, että annettavilla nimillä on vankka paikallishistoriallinen tai muu ympäristöön, usein luontoon, liittyvä perusta.

Käytössä olevia nimiä muutetaankin vain harvoin, jos muuttamiselle on erityinen, painava syy.

Tästä huolimatta julkisten paikkojen nimet herättävät aika ajoin voimakkaita tunteita.

Esimerkiksi Helsingin Sininen valtuustoryhmä lähetti keskiviikko-iltana tiedotteen, jossa kaupunginvaltuutetut Sampo Terho ja Jussi Niinistö ilmoittivat halustaan muuttaa Alppilassa sijaitseva Leninin puisto Ukko-Pekan puistoksi.

Terhon ja Niinistön mukaan "väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ei ansaitse muistokseen nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista”.

Heidän mukaansa puiston ansaitsisi ennemmin Pehr Evind Svinhufvud, josta tuli Suomen ensimmäinen valtionhoitaja itsenäistymisen jälkeen vuonna 1918. Svinhuvudista käytettiin myös nimeä Ukko-Pekka.

Kotimaisten kielten keskuksen nimistöjen erityisasiantuntija Sirkka Paikkala ei näe perusteltua syytä puiston nimen vaihtamiselle.

– Jos lähdetään sille linjalle, että aletaan muuttaa henkilöihin viittaavia nimiä, voi pohtia, onko sille todella tarvetta ja mikä on motiivi.

Paikkalan mukaan julkisen puiston uudelleen nimeäminen hävittää osan paikan historiasta ja kerroksisuudesta. Nimen vaihtaminen edellyttää aina myös uuden opettelua.

– Puisto sai nimensä Leninin 100-vuotispäivänä siitä syystä, että Lenin oli asunut Suomessa. Puisto kuvaa aikaansa, ja siitä syystä nimeä ei välttämättä tarvitse vaihtaa pelkästään poliittisten syiden vuoksi, Paikkala sanoo.

Tosin on Suomessa jokunen tapaus, jossa ikävältä kalskahtava nimi on muutettu. Paikkalan mukaan esimerkiksi Vaasan nimi vaihdettiin vuonna 1855 Nikolainkaupungiksi keisari ja suurruhtinas Nikolai I:n mukaan. Se muutettiin takaisin Vaasaksi, kun Suomi itsenäistyi vuonna 1917.

Myös Helsingissä sijaitseva Mustalahti eli Svartvik häivytettiin uuden asuinalueen nimestä, kun rakennuttajien mielestä se ei sopinut nykyään Helsingin Rivieraksikin kutsutun Aurinkolahden imagoon.

Päätöksenteko useilla tahoilla

Julkisten paikannimien päätöksenteko on välillä kuin veteen piirretty viiva.

Nimien suunnittelu ja käsittely nimittäin jakaantuu Suomessa useille eri tahoille: nimiä antavat valtion viranomaisten lisäksi kunnalliset ja maakunnalliset elimet sekä liikelaitostuneet valtion laitokset. Lisäksi joissakin suurimmissa kunnissa on erillinen, asiantuntijaperusteinen nimitoimikunta, joka päättää kaavanimistä.

Pääsääntöisesti nimien tulee olla toimivia sekä suomen että ruotsin kielellä, ja nimet saavat esiintyä kaupungissa vain kerran. Toisiaan läheisesti muistuttavia nimiä pyritään välttämään. Myös naapurikaupunkien nimistö on otettava huomioon.

Julkiset paikannimet jaetaan karkeasti kahteen kategoriaan: virallisiin ja perinteisiin paikannimiin.

Viralliset paikannimet on otettu käyttöön virallista tietä, viranomaispäätöksellä. Sellaisia ovat esimerkiksi teiden ja katujen, kuntien ja kaupunkien nimet

Perinteiset paikannimet puolestaan ovat yleensä asumusten, viljelysten, metsien, soiden ja vesien nimiä, jotka ovat syntyneet pääosin puheessa, epävirallisina niminä.

Esimerkiksi komediasarja Putouksen kautta julkisuuteen noussut Turun Pallivaha on perinnenimi, joka ei alun perin ollut millään tavalla erikoinen. Päinvastoin se kuvasti alueella olevaa 10 metriä korkeaa ja pyöreää siirtolohkaretta eli pallia vahaa. Palli kun tarkoittaa pyöreätä ja vaha kiveä.

– Perinteisiä paikannimiä ei missään tapauksessa lähdetä vaihtamaan, sillä ne kantavat kieltä ja kulttuuria, eikä niiden nimien sisältö ole aina sitä, miltä se nykysanaston valossa näyttää, Paikkala sanoo.