Pääkirjoitus

Vää­rin­ym­mär­ryk­siä us­kon­non­ope­tuk­ses­ta

Suojelupoliisi joutuu harvoin puuttumaan kouluopetuksen sisältöä koskeviin kysymyksiin. Tampereella näin kuitenkin kävi, kun kaupungin kouluissa nousi jupakka uskonnon opetuksesta islamilaisille lapsille.

Suojelupoliisi joutuu harvoin puuttumaan kouluopetuksen sisältöä koskeviin kysymyksiin. Tampereella näin kuitenkin kävi, kun kaupungin kouluissa nousi jupakka uskonnon opetuksesta islamilaisille lapsille.

Kärhämä syntyi Aamulehden mukaan, kun islamilaisten lasten vanhempien mielestä opettaja ei opettanut uskontoa eikä välittänyt Koraanin mukaisia arvoja oikein.

Välirauha syntyi, kun tunneilla on nyt mukana islamilainen apuopettaja.

Samantyyppinen kiista koettiin pari vuotta sitten Turussa, jossa sielläkin islamia opetti ei-muslimi. Vanhempien mukaan opettaja ei tiennyt uskonnosta riittävästi.

Oppilailla ja vanhemmilla on oikeus odottaa, että koulun opettajien perustiedot heidän opettamistaan aineista ovat kohdallaan. Vaatimus siitä, että islamia voi opettaa vain muslimi, on sen sijaan perusteeton.

Uskonnonvapauslain uusimisen myötä (2003) uskonnon opetus muuttui oman uskonnon opetukseksi, jonka opettajana voi toimia kuka tahansa kelpoisuuden omaava henkilö. Olennaista on, että opetussuunnitelmaa noudatetaan.

Koulun uskonnonopetuksen tavoitteena ei ole sitouttaa oppilasta tiettyyn uskontoon vaan tarjota perehdytys omaan uskontoon sekä uskonnollinen yleissivistys. Koulujen ja viranomaisten pitää tuoda tämä selvästi tietoon myös muualta tuleville uusille suomalaisille. Kahden opettajan työläs ja kallis malli ei voi olla perusratkaisu kiistatilanteissa.

Islamin opetukseen liittyvä erityisongelma on se, että uskonto on jakautunut. Eri suuntausten näkemykset pitää opetuksessa tuoda kiihkottomasti ja tasapuolisesti esiin. Siksi on parempi että opetusta antaa koulutettu opettaja eikä innokas, toista suuntaa edustava kouluttamaton maallikko.