Kuurojen Liitto vaatii, että Suomen valtion tulee käynnistää selvitystyö kuurojen kokemista vääryyksistä, erityisesti kuurojen naisten pakkosterilisaatioista sekä pyytää uhreilta anteeksi.
Kuurojen yhteisössä on viime vuosina noussut pintaan historian vääryydet ja monen henkilökohtaiset kipeät muistot. Liiton mielestä erityisesti rotuhygienian nimissä tehtyjä pakkosterilisaatioita voi pitää ihmisoikeusrikkomuksina ja häpeäpilkkuna lähihistoriassa.
Toiminnanjohtaja Markku Jokinen ja tohtoriopiskelija Maija Koivisto kertoivat liiton hallituksen ja jäsenyhdistysten edustajille selvitysprosessista, sen vaiheista ja osa-alueista Kuurojen liiton neuvottelupäivillä Oulussa lauantaina. Samalla yhteisössä keskustellaan anteeksipyytämisestä ja korvausasioista sekä mietitään millainen yhdistysten rooli voisi olla.
Selvitysprosessi on Jokisen mukaan saanut sekä julkisuudessa käydyistä keskusteluista että medianäkyvyydestä vauhtia viime aikoina. Selvitysprosessin ensimmäisenä askeleena on tiedon kerääminen, jäsentely ja tuominen päivänvaloon.
Tutkimus- ja selvitystyöhön keskittyy aiheen liittyvää väitöskirjaa Helsingin yliopistossa tekevä Koivisto. Kuurojen lähihistoria sisältää vaikeita asioista kuten esimerkiksi pakkosterilisaatioita, puhumaan pakottamista, avioliittokieltoja ja syrjintää.
Vuoteen 1969 saakka voimassa olleessa avioliittolaissa oli ehtona esimerkiksi se, että jos kaksi syntymäkuuroa meni keskenään naimisiin, piti käydä pakkosterilisaatio läpi. Se ei koskenut pelkästään kuuroja, vaan myös muita ryhmiä. Pakkosterilisaatioita tehtiin myös naimisissa oleville naisille.
– Tarkkoja lukuja ei ole, mutta hyvin paljon kuuroja naisia pakkosterilisoitiin näinä vuosikymmeninä, Koivisto selventää.
Silloin kuuroja kohtaan oli ennakkoluuloja. Koiviston mukaan siiloin ei ilmeisesti ymmärretty, että kuurous ei ole periytyvää, ja ajateltiin, että kuuro ei voi toimia äitinä eikä hän osaa kasvattaa lapsia.
Kuurojen yhteisöä vastaan on tehty monia erilaisia vääryyksiä, mutta Koiviston mielestä pakkosterilisaatio on niistä ehkä se kaikkein julmin.
Tavoitteena on muun muassa selvittää, miten laajasti kuurojen naisten pakkosterilisointeja ja -abortointeja Suomessa tehtiin vuosina 1935–1969 sekä mistä painostus näihin toimenpiteisiin tuli.
– Haluaisin keskittyä tutkimaan näitä asioita eli millaisena kuurot naiset on nähty ja millainen heidän roolinsa aikoinaan oli, Koivisto miettii.
Selvitys- ja tutkimustyön rinnalla on tavoitteena edetä valtiollisen selvitysprosessin käynnistämiseen. Monivaiheisen prosessin käynnistyminen riippuu hyvin pitkälle valtion tahdosta hankkeen aloittamiseksi.
Selvityksen eteneminen vaatii myös sopivan sovittelumekanismin etsimistä ja soveltamista. Uhreja tulee myös kuulla. Jokinen ja Koivisto ovat keskustelleet siitä, miten trauman kärsineet ihmiset ovat käyneet vammauttavia kokemuksiaan läpi.
– Ja millä tavalla uhrit saavat sitä ammattiapua, mihin heillä on oikeus? Ihmiset tarvitsevat trauman käsittelyyn apua, Jokinen sanoo.
Jokisen mielestä viittomakielisiä, saamelaisia, romaneja ja kehitysvammaisia kohdanneista vääryyksistä pitää kertoa tuleville sukupolville.
– Vaikenemisen pitää loppua, asiat tuoda esille ja käsitellä avoimesti, Jokinen sanoo.
