Muuan muinainen murhamies pääsi viime viikonvaihteessa viidennen kerran karkaamaan avovankilasta jonkun naisihmisen luokse lukkojen taakse. Omalaatuinen ratkaisu, jota on oikeastaan vähän vaikea karkaamisena pitääkään - yleensähän karataan lukkojen takaa avovapauteen eikä päinvastoin.
Oli miten oli, poliisit tekivät tyylipuhtaan pokan, eli menivät suoraan oven läpi hakemaan karkurin lukitusta tilasta takaisin rikosseuraamusviraston avosyliin. Kai se on järjestyneen yhteiskunnan tarkoituskin, mutta jonkin verran sanomista poliisin toiminnasta kuitenkin jäi. Ainakin taloudellista, ellei muuta.
Karkumatkasta ja karkurin historiastaan nimittäin ehdittiin kertoa erityisesti iltapäivälehdissä kolmen päivän aikana suurin piirtein kolmenkymmenen sivun verran, siis kymmenellä sivulla per päivä. Poliisin tollukat kuitenkin menivät pidättämään tämän kävelevän skuupin jo torstai-iltana, kesken vielä kukoistavan mediatapahtuman.
Toki pidätyksestä saadaan kerrotuksi vielä tämän viikonvaihteen yli, mutta välistä jäi takuulla ainakin kahden päivän aineisto julkaisematta. Jos jepet olisivat malttaneet odottaa vielä muutaman päivän, hörhön historiikkia olisi voitu kerrata vielä loppuviikko, ja dramaattisella pidätyksellä olisi täytetty seuraavan viikon lehdet. Kun uutinen nyt katkesi kesken, ymmärtääkseni jäivät haastattelematta ainakin vankikarkurin kälyt (joita lienee monta), orpanat, päiväkotihoitajat, koulukiusaajat, osa opettajista ja mahdolliset inttikaverit, jos hän nyt ylipäänsä on joskus armeijassa ollut. Niin ikään muutamat psykologit eivät ehtineet kommentoimaan asiaa ollenkaan, eivät myöskään kaikki ministerit ja tuskin edes arkkipiispa.
Tämmöinen virkavallan hätäily on tietysti merkittävä seikka tiedonvälityksen kannalta. Olisikohan ehkä tulevassa lainsäädännössä otettava huomioon, ettei vankikarkureita - ainakaan murhamiehiä - panna takaisin rautoihin ennen kuin kaikki mahdollinen on ehditty kommentoida kaikissa mahdollisissa medioissa. Esimerkiksi harvoin ilmestyvät viikkolehdet jäivät tässä tapauksessa pahasti paitsioon. Poliisithan voisivat vaikka piirittää karkuria muutaman päivän, tai jopa salata hänen pidätyksensä niin kauan, että taustat on ehditty selvittää.
Uutisvirran katkaisun voidaan laskea maksaneen lehtien levikkitappioina vähintään 48 000 euroa, jos molempia iltapäivälehtiä jäi myymättä 10 000 kappaletta ainakin kahden päivän ajan. Toisaalta tuottopuolellekin on laskettava jotakin, sillä noin monen lehden jättäminen painamatta paperille säästi suomalaista mäntymetsää erinäisiä hehtaareita.
Näin ollen saattaa loppujen lopuksi käydä niin, että murhamiehen karkaaminen ja kiinni ottaminen sittenkin kohensi Suomen kansantaloutta jonkin verran, tuskin kuitenkaan niin paljon, että tämän kertakäyttöbuumin perusteella kannattaa esimerkiksi korottaa sähkön hintaa.