Yhdessä Macaon vanhoista kortteleista on soma, pieni siirtomaatyylinen rakennus - haalistuneen keltainen julkisivu, valkoiset koristelistat ja vihreät ikkunaluukut. Siellä sijaitsee BDA:n (Banco Delta Asia) pääkonttori. Ensi näkemältä nämä rauhalliset puitteet eivät saa ajattelemaan, että tämä keskisuuri perhepankki olisi keskeinen tekijä sotkuisessa James Bond -tarinassa: väärennettyjä dollareita, rahanpesua, aseiden salakauppaa ja salaisia agentteja.
Washington syytti syyskuussa 2005 Banco Delta Asiaa "Pohjois-Korean laittomien toimien solmukohdaksi Macaossa". Pankin väitettiin sekaantuneen Pjongjangin hallinnon erilaisista salaisista liiketoimista peräisin olevan rahan pesemiseen sekä väärennettyjen dollareiden panemiseen liikkeelle.
Yhdysvaltain valtiovarainministeriö vakuuttaa saaneensa todisteita laittomuuksista, mutta ei kuitenkaan ole esittänyt ainuttakaan todistetta. Ei edes Macaon viranomaisille, joita Washingtonissa on myös arvosteltu ankarasti siksi, että kasinoilla tapahtuvan rahanpesun valvonta on riittämätöntä.
Pohjoiskorealaiset
tilit jäädytettiin
BDA:n johtaja Stanley Au luonnehti amerikkalaisten syytteitä "naurettavaksi pilaksi". Mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Washingtonin julkiset epäilykset olivat saaneet asiakkaat paniikkiin, ja kun tallettajat nostivat yllättäen säästöjään, Macaon viranomaiset joutuivat keräämään pankille uutta pääomaa. Yhdysvaltain pyynnöstä BDA:ssa avatut pohjoiskorealaiset tilit - kymmenkunta kauppahuonetta ja pankkia - jäädytettiin ja pankki asetettiin viranomaisvalvontaan.
Ylimääräisen tilintarkastuksen tulokset, joita ei ole julkistettu, olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin raskauttavia, kerrotaan paikallisista rahoituslähteistä. BDA on ilmoittanut katkaisseensa kaikki siteensä pohjoiskorealaisiin yrityksiin, mutta se on yhä pahassa pulassa: Washingtonin raivoa peläten yksikään pankki ei enää uskalla hoitaa asioita sen kanssa.
Vuosien 2002 ja 2005 välisenä aikana BDA osti 9,2 tonnia kultaa Pohjois-Koreasta. Nuo varastot myytiin puolentoista dollarin unssihintaan saksalaiselle jalometallikauppiaalle Heraeus Holding GmbH:lle.
Näin Pjongjang ansaitsi 120 miljoonaa dollaria. Tuo oli laillinen liiketoimi, muistuttaa BDA, jonka asiakkaana oli kahdeksan Korean demokraattisen tasavallan kanssa kauppaa käyvän ulkomaisen yhtiön lisäksi Deadong Commercial Bank, jonka Washington sanoo sekaantuneen asekauppaan.
Rahat saapuivat ja
lähtivät matkalaukuissa
BDA:n kerrotaan hoitaneen myös yhdeksän Pohjois-Korean eliittiin kuuluvan yksityishenkilön tilejä, joiden yhteisarvo oli 24 miljoonaa dollaria. Laillisten - ja vähemmän laillisten - toimien vyyhtiä on erityisen vaikea selvittää siksi, että suurin osa rahansiirroista hoidettiin käteisellä. Rahat saapuivat ja lähtivät matkalaukuissa. Pohjois-Korean valuutta ei ole vaihdettavissa kansainvälisillä markkinoilla, ja Pjongjang joutuu usein käyttämään käteistä rahaa liiketoimissaan ulkomailla.
Washingtonin tähtäimeen kerrotaan joutuneen myös muiden pankkien: Bank of China - jossa pohjoiskorealaisilla pankeilla on tilejä - sekä pjongjangilaisessa hotellissa kasinon avanneen Macaon pelikeisari Stanley Hon omistama Seng Heng. Kun Wall Street Journal osoitti syyttävällä sormella Seng Hengiä, se osti heti mainostilaa lehdestä vakuuttaakseen, ettei se ole tehnyt mitään moitittavaa.
"Superseteleitä" vaikea
erottaa oikeista
BDA:n joutuminen mustalle listalle tapahtui pian sen jälkeen, kun Taiwanilla ja Yhdysvalloissa oli kesällä 2005 tehty kaksi näyttävää väärennettyjen dollareiden takavarikkoa. Amerikkalaisten operaatioissa pidätettiin viitisenkymmentä triadien (Kiinan mafian) jäsentä, ja 4,4 miljoonaa väärennettyä dollaria saatiin talteen.
Yhdysvaltain ulkoministeriön Kauko-idän osaston entisen virkailijan David Asherin mukaan kaksi roistoista olisi toiminut yhteistyössä Pohjois-Korean kanssa lähettääkseen väärennettyjä sadan dollarin seteleitä liikkeelle. Näitä "superseteleiksi" kutsuttuja väärennettyjä seteleitä on lähes mahdotonta erottaa oikeista: kaiverrukset, painoväri ja paperilaatu muistuttavat alkuperäisiä.
Näiden seteleiden, joita liikkuu eri puolilla maailmaa järjestäytyneen rikollisuuden avustuksella, kerrotaan olevan peräisin samasta lähteestä: Pjongjangista. Washingtonin mukaan yksikään rikollinen, eivätkä edes hyvin järjestäytyneet rikollisten kartellit eivät olisi pystyneet valmistamaan yhtä tasokasta väärää rahaa; siihen pystyisi ainoastaan valtio.
Yhdysvallat syytti Korean demokraattista tasavaltaa rahan väärentämisestä jo 1980-luvun lopulla. Aiheesta vaiettiin vuosien ajan, mutta Bushin hallinto nosti asian jälleen esille. Ennakkotapausten ja uusien takavarikkojen yhdistelmä ruokkii oletuksia Pohjois-Korean syyllisyydestä.
Tuoreelta musteelta
tuoksuvia seteleitä
Jotkut tapauksista ovat hyvin näyttäviä. Kesäkuussa 1994 pohjoiskorealaisia saapui kahteen macaolaiseen pankkiin tallettamaan 250 000 dollaria käteistä. Nämä tuoreelta musteelta tuoksuneet sadan euron setelit olivat väärennettyjä. Poliisi teki etsinnän pohjoiskorealaisen Zokwang-kauppahuoneen tiloissa ja löysi sieltä setelipainon, jonka se takavarikoi. Kaksi päivää myöhemmin amerikkalaisia agentteja saapui tutkimaan asiaa, mutta setelipaino oli kadonnut.
Ennen kuin Macao palautettiin Kiinalle vuonna 1999, erillisalue oli Pekingin hallinnassa. Kiinan mafian edustajat olivat käyneet hakemassa setelipainon takaisin, ennen kuin amerikkalaiset saapuivat paikalle.
Zokwangin johtaja ja viisi hänen avustajistaan pidätettiin. Koska he nauttivat diplomaattista koskemattomuutta, heidät lähetettiin takaisin Korean demokraattiseen tasavaltaan. Ja asia jäi siihen.
Toiminta siirtyi
manner-Kiinaan
Macaon portugalilaissiirtokunta ei ollut yhtä pikkutarkka kuin Hongkong brittien vallan aikaan, ja siitä tuli Pjongjangille ikkuna ulkomaailmaan. Zokwang oli sen logistinen tukikohta. Nyt kauppahuoneen tilat liikennepoliisin päämajaa vastapäätä ovat tyhjillään. Macaossa toimineet parikymmentä pohjoiskorealaista yritystä ovat vetäytyneet Zhuhaihin, manner-Kiinaan.
Portugalin entinen siirtokunta oli Pohjois-Korean hallinnon rahansiirtojen kääntölava. Sitä kautta kulki osa niistä 500 miljoonasta dollarista, jotka Soul lahjoitti Pohjois- ja Etelä-Korean johtajien kokouksen järjestämiseksi kesäkuussa 2000. Rahojen vastaanottaminen (BDA-pankin kauttaÊ6;) vahvistettiin puhelinsoitolla, jota Etelä-Korean salainen palvelu salakuunteli.
Sen jälkeen kun Hongkong luovutettiin Kiinalle vuonna 1997, Pjonjang avasi siellä konsulaatin. Mutta Macao kiinnosti yhä: se on yksi maapallon suurimmista rahanpesukoneista. Sen kasinoiden kautta kulkee joka vuosi miljardeja dollareita. Siellä ovat rinnakkain triadit, Venäjän mafia, yakuzat, kaikkia kansallisuuksia edustavat prostituoidut, pikkurikolliset, arvotavaravarkaat ja salaiset agentit. Tuo värikäs fauna antaa kaupungille oman menneiden aikojen Casablancan tunnelman.