Vaihteleva taideteosten kokoelma on jokapäiväistä silmäiltävää Tikkurilassa keskusrikospoliisin (Krp) päämajan käytävillä. Seinille on ripustettu runsaasti suomalaista taidetta ja myös maailmantaidetta.
Krp:lla on varastoissaan kuutisensataa väärennettyä taideteosta tai taide-esinettä. Kokoelma karttuu sitä mukaa, kun tuomioistuimet määräävät teoksia valtiolle.
"Täällä on hyvä läpileikkaus kotimaisesta maalaustaiteesta. Työt ovat väärennöksiä ja rikoksentekovälineitä, ja rikostutkijankin on hyvä tietää niistä", sanoo rikosmuseon amanuenssi Klaus Kaartinen.
Krp:n kokoelmaa käytetään poliisin sisäisessä koulutuksessa ja sidosryhmäyhteistyössä. Se on Pohjoismaissa ainoa laatuaan. Poliisimuseo Hervannassa keskittyy tavanomaisiin rikoskaluihin.
Jotkut teoksista esiintyvät Krp:n vuodesta 1992 lähtien julkaisemissa Varastettua taidetta -julkaisuissa, joihin on kerätty anastetuiksi ilmoitettuja taideteoksia. Niiden avulla on jäljitetty useita arvokkaitakin teoksia takaisin omistajilleen.
Varastettujen teosten luettelo vaikeutti varastetun taiteen kauppaa, ja se sai taidekauppiaat valppaiksi väärennösten suhteen.
Varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla paljastui paljon väärennöksiä, jotka jäivät oikeudenkäynneistä poliisin haltuun. Usein työn oli taiteillut boheemi taiteilija pullopalkalla tai provisiolla.
"Väärentäminen kiehtoo joitakin ja jos harrastamisesta voi saada hyötyä, tartutaan pensseliin. Kiinnijääjät ovat yleensä taulun välittäjiä. Monen väärennöksen eteen on nähty paljon vaivaa, muun muassa etsimällä siihen vanhat kehykset, mutta värisävyt, kankaan laatu ja osaaminen ratkaisevat. Aitoutta voidaan tutkia ulkomaita myöten, mutta yleensä tieto löytyy kotimaasta", Kaartinen kertoo.
Esimerkiksi Akseli Gallen-Kallelan Hugo Simbergin muotokuva, jota tarjottiin panttilainaamoon Lappeenrannassa 2000-luvulla, ei ollut tekijän tyylinen, ja siihen oli käytetty maalausmateriaaleja, jotka eivät olleet vuonna 1897 käytössä. Eero Nelimarkka (1891-1977) joutui käräjillä todistamaan teostensa kopiot väärennetyiksi, koska sivellintekniikka ja värit poikkesivat hänen tekemistään.
Krp:n seinällä iskee moni komea taulu silmään, mutta kokonsa puolesta niistä erottuu kaksi metriä leveä venäläisen Ivan Shishkinin (1832-1898) työ Talvi. Se on yksi lukuisista väärennöksistä, joita taidekauppias Tapani Luovula 1980-luvulla kavereidensa kanssa tilasi Bangkokista. Luovula myi tunnettujen kuvataiteilijoitten töitä omissa nimissään. Thai-maalarit ottivat mallit Nokia Oy:n taidekalenterista ja taidekirjoista leikatuista kuvista.
Shishkin on arvokas kopioitava, sillä 2006 Bukowski myi hänen Metsäpolkunsa 710 000 eurolla.
Joitakin Luovulan valmistamia maalauksia myytiin oikeiden taiteilijoiden nimillä. Victor Westerholmin (1860-1919) Juhannusaamu näyttää ajan patinoimissa raskaissa kehyksissä aikansa tuotteelta ja menisi maallikolle täydestä. Teos oli saatu vanhannäköiseksi nokeamalla, ja sille oli hankittu aitoustodistus eräältä vanhalta professorilta.
Rembrandt van Rijn (1606-1669) teki lähes kolmetuhatta teosta, joista parhaista on maksettu kymmeniä miljoonia euroja. Kun Suomessa tarjottiin hänen omakuvaansa myytäväksi vaivaisesta 64 000 eurosta, epäilykset heräsivät heti. Teos paljastuikin 1920-luvulla painetuksi kirjan sivuksi.
Kesällä 2004 paljastui Suomen suurimpiin lukeutuva väärennösjuttu, kun taidekauppias Erkki Minkkisen todettiin ujuttaneen Wanhan sataman näyttelyyn satoja väärennöksiä, kuten Salvador Dalin, Marc Chagallin ja Andy Warhollin teoksia. Käräjäoikeus määräsi niistä kaksisataa valtiolle eli Krp:n hoteisiin, vaikka kuolinpesä olisi halunnut myydä teoksia väärinäkin.
Useita arvokopioita päätyi poliisille, kun niitä tarjottiin taidekauppiaalle Vaasassa 2001. Tuomion saaneen miehen mukaan hän oli ostanut Vermon raviradalla Helene Schjerfbeckin (1862-1946), Unto Koistisen (1917-1994) ja muiden töitä, jotka oli toteutettu kömpelösti.
Eräs porlammilainen pari myi 1990-luvulla Berndt Lindholmin (1841-1914) komeapärskeisen Rantakallioita-teoksen taidekauppiaalle, joka huomasi sen väärennökseksi ja sai kaupat perutuksi. Pariskunta myi sen heti luontoa ihailevalle parille Kuopioon 62 000 markalla. Poliisi otti myyjät kiinni pankkitiskillä, kun he nostivat rahoja.
"Jotkut työt ovat niin hyviä, että taulukauppakin on ostanut ne oikeina, joten maallikon on vaikea havaita väärennöstä. Onneksi ne ovat poissa kierrosta, sillä tökerömmät asiantuntija erottaa heti. Parhaan mielenrauhan ostaja saa, kun varmistaa teoksen aitouden", Kaartinen neuvoo.
"Meille on kertynyt useita saman tekijän teoksia ja jopa samanlaisia, joten tilakysymys on pohdinnassa. Jos esimerkiksi Aimo Kanervalta on viisikymmentä kopiota, niin tuskin niitä kaikkia kannattaa säilyttää, sillä niissä kiinnostaa vain väärennystekniikka ja toteutus", Kaartinen tuumi.
Kokoelmissa on myös lasitaidetta, kuten Timo Sarpanevan ja Tapio Wirkkalan kajakkeja ja muotoilua vuodelta 2001. Viiden miehen kopla valmisti niitä, kun yksi oli varastanut Nuutajärveltä muotit ja eläköitynyt lasinpuhaltaja saatiin avuksi. Lasin värisävy on erilainen kuin aidoissa, ja asiantuntija näki heti, mistä oli kyse. Sellin ovi kolahti viisikolle.