Viime tiistaina Yleisradion radiolähetykset keskeytti ilmoitus ”kohta seuraavasta vaaratiedotteesta”. Kuulijat ympäri maan terästivät kuuloaan: mikä vaara meitä uhkaa?
Kun varsinaiseen tiedotteeseen päästiin, ilmeni, ettei kyse ollut järin laajasta uhkasta. Mikkelin Otavan kaupunginosassa verkostoveden valvontanäytteessä oli todettu pieni määrä veden pintavesisaastumista ilmentäviä koliformisia bakteereita. Noin tuhatta ihmistä koskeva vedenkeittokehotus luettiin 5,4-miljoonaiselle kansalle.
Sama tiedote etukäteisilmoituksineen luettiin kaiken lisäksi illan aikana useaan kertaan, myös ruotsiksi. Montakohan ruotsinkielistä Mikkelin Otavassa tuohon aikaan oli?
Yleisölle luettavien vaaratiedotteiden määrä on viime aikoina kasvanut roimasti. Televisiossa tiedotteita on tänä kesänä lähetetty jo tusinan verran. Vastaava luku koko viime vuonna oli kaksi. Viime kesäkuussa Suomen kansaa varoitettiin Vaasassa havaitusta karhusta, joka ilmeisesti olikin koira.
Syynä tiedotteiden määrän tolkuttomaan kasvuun on kesäkuussa voimaan tullut vaaratiedotelaki. Se on laskenut viranomaisten tiedotuskynnystä. Yle joutuu nämä tiedotteet julkaisemaan.
Uudistus on uusi esimerkki siitä, kuinka eduskunnan läpi menee lakeja, joiden kaikkia seurauksia ei ole ymmärretty tai vaivauduttu riittävästi pohtimaan.
Suomessa pitäisi nopeasti päästä tekniseen ratkaisuun, jossa vaaratiedotteet voidaan keskittää sille alueelle, jota vaara oikeasti koskee. Oivallinen tapa olisi tekstiviestien käyttö.
Liikenneministeriön mukaan järjestelmä olisi kuitenkin kallis toteuttaa ja ylläpitää. Näin siis maassa, joka joskus ylpeili olevansa kännykkätekniikan maailman ykkönen.