Lontoo
Köyhdytetystä uraanista tehtyjen ammusten jäljiltä jäävä saaste on uhka irakilaisille siviileille vuosiksi eteenpäin. Samoin ovat räjähtämättä jääneet, miinoina toimivat rypälepommit.
Köyhdytetystä uraanista tehdyt, ns. DU-ammukset ovat brittien Challenger II -tankkien ja monien yhdysvaltalaisten asejärjestelmien vakiovarusteita.
DU-ammuksia käytetään niiden halpuuden, syttymisherkkyyden ja erinomaisen panssarinläpäisykyvyn takia. Mutta iskeydyttyään kohteeseensa ne levittävät ympäristöönsä aerosolimaista, radioaktiivista pölyä.
Tällaisten saastepartikkeleiden hengittäminen ja jääminen elimistöön on yhdistetty moniin immuneetin heikentymisestä johtuviin sairauksiin, syöpiin ja munuaisvaurioihin.
Mitään tieteellisistä yksimielisyyttä terveysvaaroista ei ole. Erimielisyyksien ytimessä on se, että valtavirtateoriat ovat tutkineet lähinnä ulkoista säteilyaltistusta tai kokonaisten elinten säteilyannoksia. DU-ammuksiin liittyvistä säteilyvaaroista eli kehon sisäisestä alfa-säteilystä ei ole juurikaan kokeellista tietoa.
Vaikka varmuutta DU-ammusten käytön sairaustilastoista ei ole, pitävät sotilasviranomaiset niitä selvänä vaarana omille sotilailleen. Yhdysvaltain puolustusministeriön dokumentit varoittivat jo 30 vuotta sitten DU-ammuksista.
Ja brittiarmeijan nykyiset ohjeet neuvovat sotilaita välttämään kaikkea kosketusta DU-ammusten tuhoamiin panssarivaunuihin ja sotakalustoon. Puolustusministeriön viimeisin ohje kesäkuulta 2000 neuvoo kategorisesti, että jos tällaista tuhottua kalustoa on lähestyttävä, on sotilaitten käytettävä hengityssuojaimia ja joissain tapauksissa jopa täyttä suojavarustusta.
"Puhdistustyö
jää irakilaisille"
Britannian puolustusministeriön tiedottaja toteaa, että irakilaisia siviilejä vaanivat aivan samat altistumisen vaarat kuin liittouman sotilaita. Mutta tiedottajan mukaan Britannialla ei ole mitään kansainvälisen lain vaatimaa tai taloudellista velvoitetta osallistua Irakin maaperän mahdollisiin puhdistustöihin.
Hän vakuuttaa, että puolustusministeriön teettämät tutkimukset eivät ole löytäneet "mitään tieteellistä näyttöä" DU:n yhteyksistä ensimmäisen Persianlahden sodan veteraanien selittämättömään sairastavuuteen. Veteraanijärjestöt pitävät näitä tutkimuksia kuitenkin tahallisesti vinoutettuina ja uskovat, että DU:n terveysvaikutusten kieltäminen on yritys välttyä korvausten maksamiselta sairaille sotilaille.
Persianlahden ensimmäisessä sodassa laukaistiin yli 800 000 erikaliiberista uraaniammusta, joissa oli 300 tonnia köyhdytettyä uraania. Kosovossa käytettiin 30 000 uraaniammusta. Irakin valloitussodasta ei ole vielä julkisia tietoja.
YK:n ympäristöohjelman UNEP:in viimeisin raportti DU-ammuksista entisestä Jugoslaviasta, tällä kertaa Bosnia-Herzegovinan alueelta, julkaistiin viime kuussa. UNEP toteaa, että "välitöntä vaaraa" terveydelle ei ole. Mutta tutkijoiden hämmästykseksi vielä seitsemän vuotta ammusten käytön jälkeen DU-saastetta löytyy ilman pölyhiukkasista.
Samaten UNEP suosittelee, että asukkaille on taattava puhtaan veden saanti muualta silloin kun pohjavesi on DU:n saastuttamaa. Tämä on suositus, vaikka havaitut säteilypitoisuudet olisivat hyvin alhaisia.
Persianlahden sodan jälkeen Etelä-Irakin syöpä- ja syntymävammatilastoista ei ole riiippumattomia tutkimuksia. Irakilaiset lääkäreiden tutkimukset osoittavat niiden kohonneen rajusti. Samaa sanovat monet brittilehtien artikkelit.
Rypälepommit
miinoina
Britannian puolustusministeriö ilmoittaa, että brittijoukot ovat käyttäneet Irakissa rypälepommeja 65 kertaa.
Britit alleviivaavat sitä, että rypälepommit ovat laillisia aseita ja että he ovat sitoutuneet raivaamaan räjähtämättömät ammukset pois sodan jälkeen.
Landmine Action -järjestön johtaja Richard Lloyd sanoo, että kymmenisen prosenttia ammuksista jää miinoiksi maastoon. Esimerkiksi Kosovoon jääneet pommit surmasivat 45 ihmistä vuosina 1999-2001. Sen jälkeen uhreja on tullut lisää miinanraivausyritykstä huolimatta.
Yhdysvaltalaisten tietyissä rypälepommeissa on vielä se ongelma, että ne ovat samanvärisiä kuin lastenkin keräämien hätäruoka-annosten pakkaukset.