Kun Sampo Laitala kuuli, että pelastushelikopteri Sepen tulevaisuus on vaakalaudalla, hän harmistui. Tuntuihan se lentäjästä hieman hölmöltä, että ihmishenkiä pelastava työ ei saa tukea ja arvostusta. Hetken tuumattuaan mies löysi asian positiivisen puolen. Jos työt kerran uhkaavat loppua, niin kuhakalanpyyntiin sitä sitten lähdetään.
Kalaa narraamaan ei Laitala kuitenkaan pysyvästi päässyt, kun Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri päätti lähettää miehen työhuoneen jatkossakin ilmaan. Ja mikäs siinä, sillä lentokärpäsen purema ei helpolla hellitä. Ammattiin sijoitetut rahat jo kertovat ilmojen ritarin innosta ja kunnianhimosta.
Kopterissa lentäjä on kapteeni ja kaikilla omat, tarkkaan määrätyt tehtävät. Jotta hommat sujuvat, pitää johtajan olla jämäkkä. Toisinaan sarvet kalisevat yhteen muiden lentäjien kanssa, mutta useimmiten Laitala ottaa elämänsä huumorin kannalta. Ja kun tämä mies kerran suuttuu, niin silloin ovat oksat pois.
Työtoveri kehuu miestä mukavaksi seuramieheksi. Vuoronvaihdossa yleensä kohdataan, kun neljän päivän ympärivuorokautinen työputki vaihtuu puolentoista viikon vapaaksi.
Laitalan poikkeuksellinen näkö ja suden sinnikkyys huomattiin jo nuorena. Isoveli kertoo miettineensä, että nuoremman sihti on ihmeellisen virheetön. Tarkoilla silmillään hän joskus tuijotteli taivaanrantaan hommiaan harkiten ja suunnitellen.
Koulussa veljet kävivät samaa luokkaa. Ja kun sitten kyseltiin, että miltä ne Laitalan veljekset näyttävät, tuli vastaukseksi kananmuna ja tulitikku. Nuorempi oli osapuolista se pyöreämpi, niin kuin vielä tänäkin päivänä.
Lapsuus vietettiin isossa poikaporukassa metsiä pitkin juoksennellen ja keppostellen. Ongelle karattiin Aku Ankan veljenpoikien tapaan, ja sapiskaakin saatiin, kun äiti tuli piiskan kanssa lapsiaan etsimään. Silloin juostiin karkuun ja kovaa.
Maita ja mantereita on Laitala elämänsä aikana kolunnut. Kun perhe muutti Australiaan, oli miekkonen vasta 14-vuotias. Siellä perheen miesporukka teki metsätöitä. Työ paikallisissa olosuhteissa oli usein vaaroja täynnä, mutta eivät harrastuksetkaan pehmeimmästä päästä olleet. Sukellusta harrastettiin valkohaita kaihtamatta, ja kengurunmetsästys oli suurinta hupia.
Työpäivän ratoksi veljekset keksivät uuden leikin: toinen istui teekuppi kädessä tukin päällä, kun toinen kaatoi puun suoraan kohti, jotta kuppi tippuisi. Siinäpä tarvittiin tarkan näön lisäksi myös aimo annos huimapäisyyttä. Vaikka puun latva pehmeä olikin.
Laitalan lentoreissut kertovat hänen luonteensa kovasta ja hieman punaniskamaisesta puolesta. Mies on lentänyt paitsi hyisen meren yllä jäänmurtajien seurana myös tuijottanut Etelämantereen valkoista lumipeitettä lähes lumisokeuteen asti.
Vietnamin sotaankin Laitala oli vähällä joutua asuessaan Australiassa. Matkalippu Suomeen kuitenkin pelasti tältä tehtävältä.
Pala oikeaa etusormea katosi, kun se jäi asuntovaunun koukun ja varmuusvaijerin väliin Kilpisjärvellä. Haverin toinen osapuoli, pitkäaikainen työtoveri ihmettelee miehen sisua.
Sillä aikaa, kun hän lensi vielä kesken olevan työtehtävän loppuun, Laitala odotti tapaturmapaikalla sormi kaverin paitaan käärittynä. Eikä jälkeenpäin edes vihoitellut.
HANNA HOLOPAINEN
