EU-professori Esko Antola on mennyt ehdottamaan, että hallituksen pitäisi asettaa viisaiden henkilöiden ryhmä pohtimaan Suomen linjaa Euroopan unionissa. Jo on aikoihin eletty! Mitähän siitäkin tulee, jos Suomen EU-politiikkaan aletaan vielä järkeä sotkea. Eiköhän se ole tarpeeksi sekavaa jo aivan nykyisin voimin. Ei ihme, että ulkoministeri Erkki Tuomioja on saanut hepulin Antolan hupatuksista.
Jos ruvetaan älyn kanssa sähläämään, saattaa käydä vielä huonosti. Ensinnäkin saisimme heittää lopullisesti hyvästit Paavo Lipposen pyrkimyksille EU:n pääkomissaariksi. Jo nyt hän niuhottaa siitä: "En kyllä rupea koko hommaan, jos EU:hun tulee byrokratiaa. En ala pienemmäksi komissaariksi kuin suurkomissaariksi." Ja niin edelleen. Sinänsä somasti sanottu, varsinkin tuo "...jos EU:hun tulee byrokratiaa." Heh, Lipponen on sittenkin suuri humoristi, vaikkei kaikin ajoin uskoisi.
Jos tuota vielä jokin viisasten kerho vähän aikaa pohtii, se varmasti päätyy siihen ainoaan johtopäätökseen, mihin viisaat ihmiset ylipäänsä voivat päätyä: Paavo Lipponen on paras ihminen mihin tahansa. Sen jälkeen ehdot tiukkenevat entisestään. Kohta ilmoitetaan, että Lipponen ei lähde pienempään virkaan kuin paaviksi, ja vain sillä edellytyksellä, että Vatikaani siirretään Helsinkiin, eikä paaville järjestetä iltamenoja silloin kun Päivi on poissa ja paavin pitää olla kotona lapsia hoitamassa.
Koska EU:ssa ja Vatikaanissa kaikki eivät ole ihan täysipäisiä, he eivät ehkä ymmärrä Paavi Lipposen erinomaisuuden päälle, eivätkä siis hyväksy hänen ehtojaan, vaan valitsevat pitkin hampain jonkun muun sekä komissaariksi että paaviksi.
Järjen käyttöä on hyvä kavahtaa myös EU:n aluepolitiikassa. Onhan tuo nähty. EU tarjosi aikoinaan Suomelle silkkaa tietämättömyyttään niin sanottua vuoristotukea. Pohjanmaan lakeuksien viisaat nauroivat mokomalle pöljyydelle ja ilmoittivat isoon ääneen, notta eihän täällä ole vuoristoja. Muistaakseni vuoristotuen maksaminen loppui siihen paikkaan. Kannattiko olla viisas, häh?
Samantapainen haksahdus kävi elintarvikeviraston kanssa. Suomessa touhotettiin, kuinka hienoa osaamista meillä on tällä alalla, on tohtoreita ja dosentteja joka lähtöön ja rehellisiäkin ollaan. Väärin viisasteltu sekin. Tämä yksi Berlusconi ilmoitti ykskantaan, että heilläpä on Parman kaupunki täynnä kinkkua ja koijareita. Siinä se oli: typerä kotielukka, sika, ja Parmalatin rötösherrat hakkasivat mennen tullen Suomen rehelliset tohtorit ja dosentit, ja veivät viraston Italiaan.
Tästä kaikesta opimme sen, että ei EU:ta kannata pohtia missään viisasten neuvostossa. Jos sitä ylipäänsä pohditaan, yritetään löytää mahdollisimman kiero sutkiporukka, joka neuvoo Vanhasen kirkasotsaista hallitusta, miten EU:ssa oikeasti kähmitään.