Kolumni

Vaa­ral­li­nen maailma

Kesä on edennyt siihen vaiheeseen, että jokainen järki-ihminen pysyttelee visusti kotonaan neljän seinän sisällä, eikä yritäkään lähteä ulos, koska vaarat vaanivat kaikkialla. Heti ulko-ovella iskee allergia, otsonikato ja säteilyvaroitus. Vähän kauempana kadulla tulee puukkoa tai pedofiilia kylkeen.

Kesä on edennyt siihen vaiheeseen, että jokainen järki-ihminen pysyttelee visusti kotonaan neljän seinän sisällä, eikä yritäkään lähteä ulos, koska vaarat vaanivat kaikkialla. Heti ulko-ovella iskee allergia, otsonikato ja säteilyvaroitus. Vähän kauempana kadulla tulee puukkoa tai pedofiilia kylkeen.

Maanteillä on vielä vaarallisempaa, sillä parhaillaan ovat irtaallaan kaikki mahdolliset rattijuopot, kaaharikakarat ja muut liikennetörpöt, jotka ajavat kilpaa tuhatta ja sataa ja törmäävät lähimpään järeään puuhun, ellei ketään yliajettavaa satu kohdalle. Vesillekään ei ole menemistä, koska sinne hukkuu - tänä vuonna hukkuneita on jo paljon enemmän kuin vuosi sitten, vaikka ilmeisesti yksikään ns. vesiturvamiehistä ei ole vielä hukkunut.

Kaikkein uhkarohkeinta on lähteä ulkomaille, sillä siellä tulee vastaan italialaista ja ranskalaista ruokaa tai peräti terroristin pommi niskaan.

Näitä vaaranpaikkoja pitäisi jotenkin vähentää. Ainakin pitäisi saada kuriin näitä peräkammarinpoikia, joiden elämänsisältönä on katsoa televisiosta Kimi Räikköstä ja lähteä sitten leikkimään formulakuskia ulkosalle. Ennen vanhaan heidät sentään merkattiin ns. tollonlätkällä, joka kielsi ajamasta yli kahdeksaakymppiä, mutta nykyisin heitä ei erota muusta liikenteestä.

Jos tollonlätkää ei haluta takaisin, voisi ajokortti olla kausiluontoinen. Se siis myönnettäisiin esimerkiksi kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, ja jos törttöilyjä ilmenee, seuraavaa jaksoa ei tulekaan.

Kausikortteihinhan on totuttu urheilukilpailuissakin, ja liikenteessä sellainen voisi parantaa turvallisuutta ainakin saman verran kuin kännykkäkielto, joka kieltää puhumasta ajon aikana kännykkään ja käskee sen sijaan kaivamaan käsinekotelosta hands free -piuhan, setvimään sitä pari minuuttia ja sijoittamaan napin korvaan, mikäli vielä kaiken söhellyksen jälkeen on hengissä. Kausikortin valvontakaan tuskin olisi sen hankalampaa kuin kännykkäkiellon valvonta.

Toinen mahdollisuus on ottaa oppia ravintoloista: määrätään jokaisen kaaharin autoon pakollinen autoportsari. Hänen tehtävänsä on tietysti ensinnäkin valvoa, ettei kuski pääse rattiin juovuksissa. Lisäksi hän voi ajon aikana nalkuttaa takapenkiltä ja kieltää ajamisen, mikäli nopeus nousee liian korkeaksi. Pelkkä autoportsaripakko pelottaisi kaahareita, koska se tulee kalliiksi, mutta toisaalta työttömyyttä voidaan vähentää tällä uudella ammattikunnalla.

Allergioista ja otsonikadosta päästään varmaan sillä, kun kielletään ravintoloiden terassit ja patiot ja muutkin ulkoilmatyöpaikat - tai ainakin tarjoilu niissä. Juuri patioillahan ravintolahenkilökunta altistuu auringon säteilylle, josta voi tulla syöpää ja silmävaurioita ja vaikka mitä. Kun ulkotarjoilu kielletään samalla tavalla kuin tupakanpoltto sisällä, tästäkin riskistä päästään.

Maailman muut vaaratekijät saattavat olla vaikeammin torjuttamissa, mutta ei kai mikään estä yrittämästä niidenkin hillintää kieltämällä lailla hukkuminen, terrorismi ja ylipäänsä kaikki lainvastainen toiminta.